Miksi verkkovalmennus?

Tästä se alkoi. Reilut kuusi vuotta sitten tein ensimmäisen vanhemmille suunnatun videon silloisella kännykälläni iPhone 4:llä. En enää muista kuinka monta ottoa tein, mutta uuvuttuani tekemiseen lopputulos näytti tällaiselta:

Se muuten, mitä opettajista tuossa lopussa mainitsen – kuudenkin vuoden jälkeen olen täysin samaa mieltä.

Erilaista itse tehtyä materiaalia on tuon videon jälkeen kertynyt paljon. Lyhyitä some-viestejä, kirjoja, sarjakuvastrippejä, videoita ja esityskalvoja. Alan kirjallisuuttakin on tullut hankittua melkoinen pino, jopa luettukin niistä suurin osa. Olen myös kohdannut satoja, ehkä tuhansia vanhempia, eniten koulujen vanhempainilloissa.

Kaiken tuon pohjalta on jo pidemmän aikaa tuntunut, että koululaisten vanhempien pitäisi saada tukea nykyistä helpommin. He elävät kiireistä elämänvaihetta ja siksi tukea saisi olla saatavissa ajasta ja paikasta riippumatta. Sen pitäisi lisäksi olla henkilökohtaista, sillä lapset, aikuiset, perheet ja tilanteet ovat kaikki erilaisia. Yleiset ohjeet harvoin sopivat juuri omaan tilanteeseen. Tärkeää on myös muistaa, ettei kukaan ulkopuolinen voi ymmärtää tilannetta sillä syvyydellä, mitä vanhemmat itse. Siksi ratkaisun avaimet ovat eniten vanhemmilla itsellään.

Pidän ajatuksesta, että tuo ulkopuolinen – valmentaja – ikäänkuin valaisee taskulampulla sellaisiin suuntiin, missä niitä avaimenreikiä saattaisi olla. Tarinat, kuten tuossa videossa, ovat yksi valaisun kohde. Ne sisältävät tunteita ja viestivät arvoista, mikä innostaa pohtimaan juuri siihen tilanteeseen liittyviä vaikutusmekanismeja. Nämä yleensä automaattisesti peilautuvat omaan tilanteeseen. Muita valaisun kohteita ovat vaikutusmekanismeja selittävät teoriat. Ne ovat yllättävän usein tyyppiä ”kuinka en tullut tuota aikaisemmin ajatelleeksi”, eli tuntuvat itsestäänselviltä, kun ne on ensin jotain kautta hoksannut. Toisinaan ne ovat ristiriidassa oman ajattelun kanssa, mikä saa aikaan hyödyllistä pohdintaa.

Viime keväänä lähdimme kokeilemaan näiden ajatusten toteuttamista normaalia henkilökohtaisemmalla verkkovalmennuksella. Palaute oli rohkaisevaa. Eräs osallistuja mm. totesi: ”Kun osallistuu tähän, pakottaa itsensä pysähtymään asian äärelle, miettimään ja pohtimaan, pusertamaan itsestään vastauksia kysymyksiin. Tätä ei tulisi ihan itsekseen tehtyä kovin tehokkaasti, vaikka esim. perehtyisikin alan kirjallisuuteen tms. (mitä en ole tehnyt).”

Kesällä Porstua, sosiaalialan yrittäjien yhteisö, tuli mukaan vahvistamaan suunnittelua. Se toi tekemiseen todella vankkaa neuropsykiatrista, erityiseen tukeen liittyvää asiantuntemusta. Juuri nyt olemme yhdessä viimeistelemässä uudistettua koululaisten vanhempien verkkovalmennusta. Se lähtee entistäkin enemmän osallistujan omasta tilanteesta. Valmennusympäristö on viimeistä silausta vaille valmis ja oman valmennuksen pääsee aloittamaan jo elokuun puolella.

Ja vielä ne tärkeimmät syyt, miksi olemme verkkovalmennuksestamme niin innoissamme:

Kuka tahansa vanhempi

  • pääsee nopeasti liikkeelle, ehkä jo saman päivän aikana
  • pääsee heti purkamaan omaa tilannettaan
  • saa juuri omaan tilanteeseen liittyvää helppolukuista aineistoa, tehtäviä ja kysymyksiä
  • voi edetä juuri itselleen sopivina aikoina missä vain, mistä verkkoyhteys löytyy
  • pystyy miettimään vastauksia kysymyksiin ja tehtäviin kaikessa rauhassa
  • voi kysyä juuri silloin, kun kysymys sattuu juolahtamaan mieleen
  • löytää kaiken aineiston yhdestä paikasta ja voi lukea sitä helposti tietokoneella, tabletilla tai kännykällä

Tervetuloa valmennukseen! Esitteen siitä löydät tästä. Valmennukset alkavat 28.8.2019

Auta lasta pärjäämään!

Koska olet viimeksi iloinnut siitä, että olet onnistunut antamaan lapsellesi jonkin uuden, hänen oppimistaan tukevan näkökulman? Koit tukevasi hänen omaa ajatteluaan ja ymmärrystä oppimisen tavoitteista. Et lisännyt stressiä, vaan autoit häntä pärjäämään.

Valmennuskysymyksiä

Tilanteet lasten ja nuorten kanssa ovat hyvin erilaisia. Joillakin koulu sujuu mukavasti. Joillakin taas kiinnostus koulujuttuihin on hiipunut, tai ne syystä tai toisesta tuntuvat liian rankoilta. Moni lapsi stressaa omista tai muiden asettamista tavoitteista. Jotkut ovat ymmällään, kun eivät täysin ymmärrä opetettavia asioita, vaikka kiinnostusta olisi. Toisilla harrastukset tahtovat viedä kaiken ajan myös koulutehtäviltä. Jotkut ovat koukuttuneet peleihin.

Kaikissa tilanteissa meidän vanhempien olisi hyvä pystyä kohtaamaan lapsemme rakentavalla tavalla – kuuntelemaan, kysymään, ymmärtämään ja kannustamaan. Heikolla hetkellä voi auttaa lasta muistelemaan aikaisempia onnistumisia, erityisesti sellaisia, missä yrittäminen toi viimein toivotun tuloksen. Näkökulmien vaihtaminen saattaa myös tuottaa innostavia oivalluksia. Tämä koskee myös omaa ajatteluamme. Omat ajatusmallimme ovat usein suurin este kohtaamisten onnistumiselle.

Kerro vaikutuksista muihin

Vaatimukset hyvälle vanhemmuudelle tuntuvat välillä kohtuuttomilta. Meidän tulisi pystyä asettamaan rajoja ja toisaalta osata olla liikaa puuttumatta lapsen tekemisiin. Emme saisi tehdä liikaa asioita lapsen puolesta, vaan auttaa häntä selviytymään niistä itse. Meidän pitäisi myös osata tehdä päätöksiä ja pystyä kohtaamaan niistä seuraavat tunteet ja reaktiot.

Ei ihan helppoa.

Olemme muutaman vuoden ajan kehittäneet apua tähän. Koulujen vanhempainiltojen luennot ovat olleet yksi keino. Vuonna 2016 ilmestyi Murkkumotivaation avaimet -sarjakuvitettu kirja vanhemmille. Vuonna 2018 keväällä ilmestyi pienempi lehdykkä ”Kumman ongelma” ja tänä keväänä ”Lykkäämisestä tekemiseen”. Näissä kaikissa olemme kertoneet vinkkejä hyvään kohtaamiseen sekä lapsen omatoimisuuden ja oppimismotivaation kasvattamiseen.

Tänä keväänä tarjoamme lisäksi mahdollisuuden käydä läpi perusteellisesti ja systemaattisesti omaa tilannettasi. Olemme syventäneet sarjakuvissa esitettyjä ideoita, täydentäneet niitä ja lisänneet lukijan haastamista omaan pohdintaan vaihtoehdoista ja kannustusta niiden kokeiluun. Painetun kirjan sijasta tarjoamme ne verkossa, jolloin pystymme myös kommentoimaan tehtyjä pohdintoja tai kokeilujen tuloksia ja tarjoamaan lisänäkökulmia niihin. Voit tarkistuslistan tapaan käydä läpi materiaalia ja pohtia omaa tilannettasi sekä siihen parhaiten sopivia ratkaisuja. Voit siis käydä läpi oman ”työkaluvarastosi”, teroittaa tylsyneet työkalut ja täydentää huomaamasi puutteet.

Kannustaminen

Eteneminen on mahdollista pienin askelin, jolloin pääset hektisessäkin arjessa osa kerrallaan eteenpäin ja huomaat saavasi lisää voimaa ja itseluottamusta. Voit myös valita, haluatko tai kuinka paljon haluat valmennusta etenemisesi tueksi.

Mitä jos kokeilisit verkkomateriaalin ensimmäistä osiota! Saat tutustumistunnuksen  ilmaiseksi tästä:

Tutustumistunnuksen pyytäminen

Tutustumistunnuksia on rajoitettu määrä ja jaamme niitä 31.5.2019 asti pyytämisjärjestyksessä.

Kilpailevat houkutukset

Nykymaailma on tulvillaan houkutuksia, jotka kilpailevat kouluasioiden kanssa. Esimerkiksi monet pelit ja sosiaalinen media on tehty niin koukuttaviksi ja nopeasti palkitseviksi, että ne saattavat ruveta hallitsemaan elämää kohtuuttomasti. Ei mikään ihme, sillä niitä suunnittelemassa on kokonainen motivaatiopsykologien armeija. Vanhemmalla on kuitenkin puolellaan lapsensa motivaation tuntemus – tai ainakin mahdollisuus oppia se tuntemaan. Myös perinteisemmät houkutukset, kaverit ja harrastukset, ovat vahvasti vaikuttamassa ajankäyttöön.

Houkutusten hallinta

Tilanne saattaa olla sillä tavalla kummallinen, että lapsi tai nuori tietää hyvin, kuinka kannattaisi toimia, mutta ei kuitenkaan saa toimituksi niin. Käyttäytymisen muuttamiseen voi olla jopa selvä suunnitelma, joka on tehty hyvässä yhteisymmärryksessä vanhempien kanssa, mutta jossain vaiheessa hyvä aie ikäänkuin lipsahtaa sivuraiteelle. Tällöin seuraavien asioiden huomaaminen helpottaa ja auttaa eteenpäin kohti ratkaisua:

  • aivoissamme olevat erilaiset mallit, peukalosäännöt, tavat ja tottumukset hallitsevat jopa 95% käytöksestämme. Tätä kutsutaan usein ”selkäytimellä” toimimiseksi tai rutiiniksi. Tuo ”autopilotti” helpottaa elämäämme, koska ei tarvitse aina erikseen miettiä, kuinka jokin arjen asia hoidetaan ja tietoinen mieli mieli voi keskittyä uusien ja vielä vaikeiden asioiden oppimiseen. Haittapuolena tässä on, että ”autopilottia” tulee usein käyttäneeksi myös sellaisissa tilanteissa, mihin se ei sovi ja mikä vaatisi perusteellisempaa ajattelua. Se myös vahvana käyttäytymisen ohjaajana saattaa kaapata vallan hyvältä muutokselta milloin tahansa.
  • muutos käyttäytymiseen merkitsee jostain totutusta mallista luopumista. Vanha malli voi kuitenkin olla aivoissamme ”johdotettuna” niin vahvoilla ”johtimilla”, että se tämän tästä uhkaa jyrätä suunnittelemamme järkevän muutoksen.
  • repsahduksia, epäonnistumisia muutoksessa, tapahtuu väistämättä, niitä tuskin kukaan voi välttää. Se kannattaa nähdä lapsen tekemän muutoksen suunnittelun keskeneräisyytenä, ei lapsen epäonnistumisena. Kyseessä voi ajatella olevan pienten parannusten avulla etenevä ”tuunausprosessi”, jossa edetään jatkuvan kokeilemisen ja parantamisen tietä. Saatetaan kokeilla esimerkiksi pelikonsolin säilyttämistä vähän hankalissa, erilaisissa tärkeitä asioita mieleen tuovissa paikoissa.
  • suunnitelman tulee olla sopusoinnussa lapsen minäkäsityksen kanssa. Vanhempien mielestä hyvä ja heille toimiva suunnitelma saattaa olla täysin toimimaton lapselle.
  • hyväkään suunnitelma ei toimi ikuisesti, koska kaikki muuttuu jatkuvasti.
  • tahdonvoima ja päätöksentekokyky ovat rajallisia resursseja ja väsyvät päivän mittaan. Tehty suunnitelma saattaa vaatia kohtuuttomia voimavaroja lapselta.
  • empatiaa ja myötätuntoa tarvitaan paljon

Näiden asioiden huomioiminen antaa hyvän pohjan käyttäytymisen muutoksen suunnittelulle kestävällä tavalla.

Ylläoleva teksti on ote Educonsin ”Lykkäämisestä tekemiseen” -verkkomateriaalista, jota pieni pilottiryhmä parhaillaan testaa. Se syventää samannimisen sarjakuvatarinan oppeja tekemiseen kannustamisesta ja johdattelee suunnittelemaan käyttäytymisen muutosta kestävällä tavalla.

Kannusta tekemiseen!

Lykkäämisestä tekemiseen

Pipsalla on ongelma, joka on yksi tavallisimmista opiskelijoilla. Tehtävät ovat lykkääntyneet ja ruuhkautuneet.

kannustaminen

Omien valmentajakokemusteni perusteella tyypillisimpiä syitä tähän on erilaisten kilpailevien houkutusten runsaus, motivaation puute ja epäonnistumisen pelko. Me vanhemmat luonnollisesti yritämme auttaa, tukea ja kannustaa parhaamme mukaan, mutta valitettavan usein puutteellisin tai jopa haitallisin keinoin.

Pipsaa on aina kehuttu hyväksi koulussa. Alkuvaiheessa kaikki sujuikin hyvin ja kokeista tuli helposti hyviä numeroita. Vanhemmat kehuivat Pipsan älykkyyttä ja lahjakkuutta. Heillä oli hyvä tarkoitus tukea hänen itsetuntoaan. Koulutehtävien vaikeutuessa Pipsaan alkoi kuitenkin hiipiä epäonnistumisen pelkoa. Hän mietti yhä useammin, mitä vanhemmat sanoisivat, jos hän ei pärjäisikään älykkään ja lahjakkaan oppilaan tavalla kokeessa. Huippusuorituksiin yltäminen kaikessa eteen tulevassa alkoi tuntua kohtuuttomalta. Samalla hän huomasi ensimmäistä kertaa elämässään, ettei aika riitä kaikkeen sellaiseen, mitä haluaisi tehdä. Ympäristön monet houkutukset eivät mitenkään helpottaneet tilannetta. Aikaa täydellisiin suorituksiin ei kerta kaikkiaan ollut enää tarpeeksi ja tehtäviä alkoi lykkääntyä.

Onneksi Pipsan ystävä Venla ymmärsi avun tarpeen ja puhui Siljalle.

kannustaminen

Silja kysyi, kuunteli ja osoitti ymmärrystä. Sen jälkeen he yhdessä katsoivat aikatauluja, vaadittavia osatehtäviä ja rupesivat laittamaan niitä tärkeysjärjestykseen.

Priorisointi

Silja auttoi siirtämään ajatukset arvosanatavoitteista oppimistavoitteiksi ja sovittamaan niitä käytettävissä olevaan aikaan. Pipsan olo hiukan helpottui, kun hän alkoi nähdä tehtävät olennaisten asioiden oppimisen näkökulmasta eikä niinkään älykkyyden ja lahjakkuuden todistamisena. He miettivät yhdessä aikataulut ja keskittymiskohteet siten, että myös harrastuksille jäi aikaa. Pipsa kävi töihin.

Ei se ihan kuitenkaan vielä tällä hoitunut.

kannustaminen

Tarvittiin vielä yksi näkökulman muutos, jonka Silja hoiti kuntoon, ja Pipsa sai palautettua tehtävän. Ratkaisevaa oli ajatus, että arvosana on tulos pikemminkin työtavasta ja käytettävissä olevasta ajasta, prosessista, kuin älykkyydestä tai lahjakkuudesta, Arvosanaksi tuli Pipsan ihmeeksi parempi kuin hän oli odottanut.

Metsälenkillä Sampan kanssa Silja otti puheeksi älykkyyden ja lahjakkuuden kehumisen seuraukset.

kehuminen

Silja innostuu antamaan koko joukon vinkkejä, kuinka voi kehua ja kannustaa yrittämiseen ja tekemiseen innostavalla tavalla.

Siljan käyttämän menetelmän ja hänen Sampalle antamansa vinkit olemme sarjakuvataiteilija Katariina Hirvosen kanssa kuvanneet uusimmassa sarjakuvakirjasessamme ”Lykkäämisestä tekemiseen”. Oheiset sarjakuvaotteet ovat tästä kirjasesta. Tiiviin ja helppolukuisen tarinakirjasen hinta on 14 € (sis. alv. + postimaksu) ja sen voi hankkia verkkokaupastamme tästä.

Kevään aikana julkaisemme myös tähän sarjakuvatarinaan pohjautuvan verkkomateriaalin, joka yhdessä kirjasen kanssa helpottaa menetelmien käyttöönottoa juuri omaan tilanteeseesi sopivalla tavalla, Siitä lisää myöhemmin.

onnistuminen

Palkitsemisen haaste

Iltasanomat otsikoi tiistaina 7.8.2018 räväkästi:

Palkitsemisen haaste

Uteliaana ostin numeron ja löysin sisäsivulta toteamuksen, ettei palkitseminen hyvästä koulutyöstä kannata. Siinä olikin kaikki palkitsemisesta. Oli hiukan huijattu olo ihan kivasti tehdystä muusta jutusta huolimatta.

Koulutöistä palkitsemista kannattaa pohtia vähän laajemmin. Kysymyshän on ulkoisesta motivaatiosta, eli palkkioita tarjoamalla ja maksamalla pyritään saamaan halutunlaisia tuloksia. Onko se oikein? Kannattaako se?

Ihanteellista olisi, jos työhön kuin työhön löytyisi sisäinen motivaatio, ts. tekemisestä itsestään ja sen aikaansaannoksista saisi sen voiman, millä jaksaa eteenpäin. Asioissa, missä innostus vauhdittaa etenemistä, palkitseminen voi olla haitallista. Palkittu voi kokea palkkion ulkoiseksi ohjaukseksi johonkin sellaiseen, mikä ei ole hänelle mieluista, ja innostus rupeaa hiipumaan.

Mitä sitten voi tehdä, kun havaitsee innostusta ja sisäistä motivaatiota ja tekisi mieli palkita siitä? Kannattaa hetki vielä miettiä, onko palkitseminen ollenkaan tarpeellista. Ja jos on, voiko sen toteuttaa siten, että siinä olisi mahdollisimman vähän ulkopuolisen ohjauksen tuntua.

Entä kun minkäänlaista innostusta ei ole havaittavissa eli sisäistä motivaatiota ei kertakaikkiaan löydy?

sitkeä kuunteleminen

Silloin voi auttaa etsimään sisäistettyä motivaatiota, eli kiinnostusta hiukan ikävämpään asiaan sen takia, että se palvelee jotain isompaa, lapselle tärkeää hienoa asiaa. Esimerkiksi kurjalta tuntuvia kouluaineita saattaa sietää paremmin, jos huomaa niiden hyvän hoitamisen lisäävän valinnan mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Yhteinen tulevaisuuden pohdinta lapsen kanssa saattaa olla ihan riittävä motivaattori tähän.

Jos motivaatio on edelleen kateissa, voi mennä vieläkin enemmän ulkoisen motivaation suuntaan. Tällöin kannattaa muistaa, että palkkioilla yleensä saadaan korkeintaan sitä, mistä palkitaan. Ovatko silloin arvosanat se tärkein juttu? Arvosanathan mittaavat kokeissa ja näytöissä onnistumista, eivät välttämättä edes osaamista. Lisäksi, jos koetulokset ovat huonoja, ajattelu voi synkistyä tarpeettomasti. Luvattu palkkio ei kannustakaan enää yrittämään vaan pikemminkin lannistaa. Mieleen saattaa tulla peräti jokin kepulikonsti. Arvosanojen sijasta voi seurata yrittämistä, itsensä likoonlaittamista ja tekemistä, ja palkita sitten niiden perusteella.

Olenko sitten samaa mieltä tuon Iltasanomien otsikon kanssa? Olen nähnyt niin paljon erilaisia vanhempia, lapsia, perheitä ja tilanteita, että vastaan kyllä ja ei. Siinä mielessä kyllä, etten arvosanoista palkitsemista koskaan lähtisi ensimmäisenä kokeilemaan.

Lisää motivaatiosta:
Deci, E. L. (1995). Why we do what we do. Understanding Self-Motivation. Penguin books.
Jäntti, L. & Hirvonen, K. (2016). Murkkumotivaation avaimet. Educons.
Martela, F. (2015). Valonöörit. Sisäisen motivaation käsikirja. Gummerus.

Opi tukemaan opiskelumotivaatiota