Etävaari hommissa

Tarjosin apua. En ollut oikein varma, mihin ryhdyin. Tokaluokkalainen lapsenlapseni aloitti olosuhteiden pakosta kotiopiskelun ja ilmoittauduin tukemaan häntä kotoani käsin etäyhteydellä. Hänen vanhempansa tekevät etätöitä ja huolehtivat samalla viisihenkisestä perheestään.

Aloitimme puolitoista viikkoa sitten. Sain vanhemmilta etukäteen opettajan lähettämän Wilma-viestin, mitä seuraavana päivänä olisi hyvä saada aikaan. Ensimmäisenä kiinnittyi huomio viestin sanamuotoihin. Viestissä kaikin tavoin vältettiin antamasta kuvaa, että kyseiset tehtävät olisi pakko tehdä. Se tuntui hyvältä, sillä aavistan, että monet vanhemmat saattavat olla todella kovilla huolehtiessaan omasta työstään ja samalla perheestään koko päivän ajan. Ope selvästi näytti huomioivan tämän.

Mietin, että olenko nyt ryhtymässä etäopettajaksi. Nopeasti tulin siihen tulokseen, että en. Lapsellahan on opettaja, joka antaa tehtäviä ja seuraa etenemistä. Päätin ryhtyä jonkinlaiseksi oppimisen ohjaajaksi. Wilma-viestissä kerrottiin tarpeelliset oppikirjojen sivut ja annettiin linkki pilvipalveluun, josta mm. matematiikan tehtävät ja niiden vastaukset löytyivät. Päätin tehdä open viestin pohjalta lukujärjestyksen seuraavaksi päiväksi.

Seuraavana aamuna lähetin jännittyneenä videoneuvottelukutsun vanhempien sähköpostiin. Saimme ensimmäisen yhteyden aikaan aika lailla sovitusti klo 10. Äänikin rupesi kuulumaan, kun huomasin laittaa kuulokkeet päähäni. Kuvaan ilmestyi syvään haukotteleva, hieman hymyilevä tyttö, ja vanhemmat varovasti siirtyivät syrjemmälle.

Sitten se alkoi. Jaoin näytölläni opettajan lapselle suunnatun viestin ja annoin hänen lukea sen rauhassa. Sitten odotin… ja odotin. Lopulta kävi ilmi, että hän oli lukenut viestin aikoja sitten, mutta en ollut hoksannut sopia mitään merkkiä loppuun pääsemisestä. Nauroimme sopiessamme merkkejä erilaisiin tarkoituksiin. Päädyimme käsimerkkeihin, minkä jälkeen tämäkin sujui jatkossa paremmin. Sitten jaoin hänen näytölleen lukujärjestyksen, sen, jonka olin edellisenä iltana tehnyt. Se sai hyväksynnän ilman muutoksia. Tai, en ole ihan varma, tulinko edes kysyneeksi muutostarpeita. Ehkä tokaluokkalaisen kanssa ei kannata ruveta liikaa neuvottelemaan.

Matikka meni loistavasti. Oli palkitsevaa huomata oivaltamisen ilmeitä ja onnistumisen hymyjä. Saattoi ehkä vähän häiritä keskittymistä, kun vaarin iso naama näkyi hänen näytöllään seuraamassa työskentelyä. Aika nopeasti älysin lopettaa näytöltä tuijottamisen ja ruveta lukemaan kirjaa. Vain välillä vilkaisin, onko homma vielä meneillään. Sitten tarkistimme tehtävät. Olin merkannut lukujärjestykseen ylimääräiset taituritehtävätkin. Ne sujuivat siihen asti, kunnes hän kysyi neuvoa. Yhtäkkiä edessäni oli ongelmanratkaisutehtävä, jonka ratkaisusta en osannut heti antaa minkäänlaista vinkkiä. ”Öh”, sanoin vähemmän fiksusti, mutta sitten kokosin itseni. Lupasin lähettää illemmalla pari vinkkiä, kuinka hän voisi lähestyä asiaa. Huh, pyyhin hikeä. Sitten näin taas syviä haukotuksia, mutta myös hymyjä. Tuli mieleeni, että koulussahan muistaakseni pidettiin silloin tällöin välitunteja. Ehkäpä olisi tauon paikka.

Vartin päästä jatkettiin. Open viestissä sanottiin, että tee tehtäväkirjasta sivut 50 ja 51. Minulla ei ollut aavistustakaan, mikä tehtäväkirja ja mikä aine, mutta rohkeasti sanoin, että nyt tehtäväkirja esiin ja tee sieltä sivut 50 ja 51. Hämmästyksekseni alkoi tapahtua ja sekin homma tuli tehdyksi. Pyydettyäni näyttämään tulosta näin välillä kirjan ja välillä hymyilevät kasvot. Sen verran ehdin kirjasta nähdä, että äikän tehtävät oli nyt tehty. Myöhemmin kirjat ja vihot rupesivat pysymään niin paljon paikoillaan kameran edessä, että saatoin nähdä tekstit ja välillä myös pyytää miettimään jotain kohtaa uudelleen.

Huomasin vähitellen, että homman idea voisi olla rytmittää open päivittäisessä viestissä olevat asiat sopivaksi lukujärjestykseksi. Hyväksi työskentelyjakson pituudeksi alkoi muodostua noin puoli tuntia, jonka jälkeen kannatti pitää vähintään 10 minuutin tauko. Ruokatauko luonnollisesti pitempi. Ilokseni huomasin myös, että tokaluokkalainen osaa olla täsmällinen. Kun sovittiin, että palataan välitunnilta tai itsenäisistä tehtävistä vaikka klo 11.50, päästiin jatkamaan juuri silloin.

Olemme tehneet kaikenlaista sellaista hauskaa, mikä ei heti ensimmäisenä etätyöskentelyssä tule mieleen. Rakensimme molemmat paperilennokit ja pidimme niillä pituuskisan,  matikassa kun piti mitata erilaisia asioita. Kuntopiiri sujui etänä hyvin, samoin videoiden katsominen. Jaetulla näytöllä pystyy helposti seuraamaan työskentelyä erilaisissa verkkoympäristöissä ja samalla juttelemaan siellä näkyvistä asioista. Suorastaan kateellisena olen myös päässyt tutustumaan open linkittämiin video-oppimateriaaleihin. Yksi suosikeistani on tämä Katti konsertissa: https://areena.yle.fi/1-50369349

Kunnioitus opettajan työtä kohtaan on jatkuvasti lisääntynyt. Oli myös hienoa nähdä, kuinka merkittävää lapselle oli nähdä oman open lukevan kirjaa videolla.

Voimia ja jaksamista kaikki opet! Olette tärkeitä!

Ja sinä, joka haluat tietää tämän tyyppisestä etäohjauksesta lisää, kysy rohkeasti, vaikka kommenttikentässä! Kerron ja autan mielelläni niin paljon kuin suinkin ehdin. Onnistumisen hymyn näkeminen vastaa vähintään neljäsosaa halauksesta ja niitä saattaa nähdä useita!

Auta lasta pärjäämään!

Koska olet viimeksi iloinnut siitä, että olet onnistunut antamaan lapsellesi jonkin uuden, hänen oppimistaan tukevan näkökulman? Koit tukevasi hänen omaa ajatteluaan ja ymmärrystä oppimisen tavoitteista. Et lisännyt stressiä, vaan autoit häntä pärjäämään.

Valmennuskysymyksiä

Tilanteet lasten ja nuorten kanssa ovat hyvin erilaisia. Joillakin koulu sujuu mukavasti. Joillakin taas kiinnostus koulujuttuihin on hiipunut, tai ne syystä tai toisesta tuntuvat liian rankoilta. Moni lapsi stressaa omista tai muiden asettamista tavoitteista. Jotkut ovat ymmällään, kun eivät täysin ymmärrä opetettavia asioita, vaikka kiinnostusta olisi. Toisilla harrastukset tahtovat viedä kaiken ajan myös koulutehtäviltä. Jotkut ovat koukuttuneet peleihin.

Kaikissa tilanteissa meidän vanhempien olisi hyvä pystyä kohtaamaan lapsemme rakentavalla tavalla – kuuntelemaan, kysymään, ymmärtämään ja kannustamaan. Heikolla hetkellä voi auttaa lasta muistelemaan aikaisempia onnistumisia, erityisesti sellaisia, missä yrittäminen toi viimein toivotun tuloksen. Näkökulmien vaihtaminen saattaa myös tuottaa innostavia oivalluksia. Tämä koskee myös omaa ajatteluamme. Omat ajatusmallimme ovat usein suurin este kohtaamisten onnistumiselle.

Kerro vaikutuksista muihin

Vaatimukset hyvälle vanhemmuudelle tuntuvat välillä kohtuuttomilta. Meidän tulisi pystyä asettamaan rajoja ja toisaalta osata olla liikaa puuttumatta lapsen tekemisiin. Emme saisi tehdä liikaa asioita lapsen puolesta, vaan auttaa häntä selviytymään niistä itse. Meidän pitäisi myös osata tehdä päätöksiä ja pystyä kohtaamaan niistä seuraavat tunteet ja reaktiot.

Ei ihan helppoa.

Olemme muutaman vuoden ajan kehittäneet apua tähän. Koulujen vanhempainiltojen luennot ovat olleet yksi keino. Vuonna 2016 ilmestyi Murkkumotivaation avaimet -sarjakuvitettu kirja vanhemmille. Vuonna 2018 keväällä ilmestyi pienempi lehdykkä ”Kumman ongelma” ja tänä keväänä ”Lykkäämisestä tekemiseen”. Näissä kaikissa olemme kertoneet vinkkejä hyvään kohtaamiseen sekä lapsen omatoimisuuden ja oppimismotivaation kasvattamiseen.

Tänä keväänä tarjoamme lisäksi mahdollisuuden käydä läpi perusteellisesti ja systemaattisesti omaa tilannettasi. Olemme syventäneet sarjakuvissa esitettyjä ideoita, täydentäneet niitä ja lisänneet lukijan haastamista omaan pohdintaan vaihtoehdoista ja kannustusta niiden kokeiluun. Painetun kirjan sijasta tarjoamme ne verkossa, jolloin pystymme myös kommentoimaan tehtyjä pohdintoja tai kokeilujen tuloksia ja tarjoamaan lisänäkökulmia niihin. Voit tarkistuslistan tapaan käydä läpi materiaalia ja pohtia omaa tilannettasi sekä siihen parhaiten sopivia ratkaisuja. Voit siis käydä läpi oman ”työkaluvarastosi”, teroittaa tylsyneet työkalut ja täydentää huomaamasi puutteet.

Kannustaminen

Eteneminen on mahdollista pienin askelin, jolloin pääset hektisessäkin arjessa osa kerrallaan eteenpäin ja huomaat saavasi lisää voimaa ja itseluottamusta. Voit myös valita, haluatko tai kuinka paljon haluat valmennusta etenemisesi tueksi.

Mitä jos kokeilisit verkkomateriaalin ensimmäistä osiota! Saat tutustumistunnuksen  ilmaiseksi tästä:

Tutustumistunnuksen pyytäminen

Tutustumistunnuksia on rajoitettu määrä ja jaamme niitä 31.5.2019 asti pyytämisjärjestyksessä.

Taivas ja helvetti

Isokokoinen, julman näköinen samurai kohtasi kerran pienen munkin. ”Munkki”, hän karjaisi äänellä, jota oli totuttu tottelemaan, ”kerro minulle taivaasta ja helvetistä.”

Munkki katsoi mahtavaa sotilasta ja vastasi sitten äärimmäistä halveksuntaa äänessään: ”Sinulleko kertoisin taivaasta ja helvetistä. En pystyisi opettamaan sinulle mistään mitään. Olet likainen. Haiset. Miekkasi terä on ruosteessa. Olet kiusaannuttava häpeä koko samuraiden säädylle. Häivy silmistäni. En voi sietää sinua.”

Samurai hirmustui. Hän vapisi ja tuli punaiseksi kasvoiltaan. Sanattomana raivosta hän veti miekkansa esiin, kohotti sen munkin pään päälle ja valmistautui lyömään tämän kuoliaaksi.

”Tuo on helvetti”, sanoi munkki pehmeästi.

Samurain liike pysähtyi. Hän oli tyrmistynyt. Mikä laupeus. Tämä pieni mies oli valmis uhraamaan henkensä näyttääkseen hänelle helvetin. Samurai laski hitaasti miekkansa. Hänen mielensä täyttyi kiitollisuudella, ja äkkiä hän oli täysin rauhallinen.

”Tuo on taivas”, munkki sanoi pehmeästi.

Tällä tarinalla alkaa yksi auttamisen keinoja käsittelevä sivu verkkomateriaalissamme Auttamisen keinoja vanhemmille. Se jatkuu tehtävänä seuraavasti:

Kontekstilla, havainnollistamisella, asioiden yhteydellä todellisuuteen, on voimaa. Mieti ja kirjoita ylös paikkoja, tapahtumia (vaikkapa näyttelyjä ja esityksiä), elokuvia, ihmisiä yms., jotka voisivat tuoda kontekstia, elävöittää ja lisätä lapsesi kiinnostusta ja ymmärrystä opittaviin asioihin.

Kontekstin voima

Materiaalissa pohditaan vanhemman keinoja auttaa, kun lapsen koulujutut eivät oikein tahdo sujua. Oireiluun usein liittyy koulutehtävien vaikeutuminen, kiinnostuksen hiipuminen, murrosiän alkaminen, kaverit, harrastukset, pelit ja sosiaalinen media.

Kontekstin voima liittyy myös koko verkkomateriaalin toteutukseen. Konteksti on siinä oma ainutlaatuinen tilanteesi, jonka sinä itse tunnet parhaiten. Siksi materiaali kertoo toimintamahdollisuuksista ja vaikutusmekanismeista sekä tarjoaa runsaan keinovalikoiman, josta voit valita sopivat juuri omaan tilanteeseesi tai kehittää niiden avulla vielä sopivammat. Materiaali tukee haluamasi käyttäytymisen muutoksen suunnittelua alkaen omasta itsestäsi. Se myös kertoo keinoista, kuinka suunnitelmasta voi tehdä jatkuvasti pienillä askelilla parantuvan.

Mistä tuosta verkkomateriaalista sitten saa lisätietoa? No täältä!

Vanhempi, tiesitkö että olet ohjannut ilmiöoppimista?

Oletko tullut ajatelleeksi, että jokainen yli kolmivuotiaan lapsen vanhempi on jo ohjannut ilmiöoppimista? Kyllä, juuri sitä samaa, mistä on viime aikoina puhuttu paljon koulujen uusien opetussuunnitelmien yhteydessä.

Lapsella on kiinnostuksen kohde, hän esittää siitä kysymyksiä ja pyrkii ymmärtämään kyseessä olevaa ilmiötä. ”Kuinka kivet kasvavat?”, ”Miksi ihmisellä on napa?”, ”Miksi äidit nukahtavat aina kesken elokuvan?” Ilmiöoppimisen yksi vahvuus on merkityksellisyyden kokemus, joka syntyy, kun päästään tutkimaan omassa ympäristössä ja elämässä tunnistettavia ilmiöitä.

Meillä vanhemmilla on suuri houkutus täräyttää vaikeaankin kysymykseen jokin nopea ”eroonpääsyvastaus”, tai sitten tunnustaa tietämättömyytemme. Ilmiöoppimisen opetukselliset menetelmät tarjoavat kuitenkin muitakin vaihtoehtoja etenemiseen.

ilmiöoppiminen
Murkkumotivaation avaimet (2016)

Haasteellista kysymystä kannattaa pitää kiinnostuksen osoituksena ilmiöön ja jokaista laajaa kysymystä mahdollisuutena pitkällekin menevään oppimiseen. Jos nopean vastauksen antamisen sijaan ehdimme hetkeksi pistää kännykän syrjään, pysähtyä kysymykseen ja jutella lapsen kanssa, siitä saattaa seurata kaikenlaista hyvää. Hän ehkä oppii uusia käsitteitä ja voi jopa innostua omatoimiseen jatkotiedon hakemiseen. Voi syntyä pieni tutkimusprojekti, jossa hän ryhtyy kokeilemaan omia teorioita käytännössä. Näitä tutkimusprojekteja kannattaa muuten sitten hiukan seurata ja pitää vakuutukset kunnossa 🙂

Jos ja kun toivottavasti rohkaistut kokeilemaan, tässä muutamia vinkkejä etenemiseen:

  • kuuntele lapsen kysymys tarkkaan
  • tarkenna sitä jollakin vastakysymyksellä, mikä auttaa ymmärtämään lapsen ajattelua asiasta (esim. ”mistä sulle tuli tommonen kysymys mieleen?”)
  • pohtikaa yhdessä, mistä kaikista suunnista vastausta voisi lähteä etsimään
  • auta ymmärtämään asiaan liittyviä käsitteitä (jopa meille itsestäänselvät peruskäsitteet saattavat olla lapselle epäselviä, esim. muoto, pinta, muutos tai nopeus)
  • kannusta lasta keksimään erilaisia selityksiä ilmiöille. Älä tyrmää hullujakaan selityksiä, vaan esitä niistä tarkentavia kysymyksiä.
  • anna lapsen edetä omaa vauhtiaan, mutta tue tarvittaessa
  • jos innostusta omatoimiseen etenemiseen ei rupea näkymään, kerro paras mahdollinen oma vastauksesi. Ole samalla ylpeä siitä, että yhteinen juttelunne kuitenkin näytti hänelle erilaisia tapoja pohtia asiaa.
  • kun seuraava sopivan laaja kysymys tulee, kokeile uudelleen

Kun lapsi saa rakentaa osaamista rauhassa aikaisemman osaamisensa varaan, syntyy laajempaa ymmärrystä, ja syntyneen uuden tiedon soveltaminen muihinkin tilanteisiin helpottuu.

”Ilmiömäisenä” vanhempana toimiminen on oikeastaan aika hauskaa ja mielenkiintoista  puuhaa. Aikaa se tietysti vaatii, ja välillä kysymysten tulva tuntuu loputtomalta. Ei kuitenkaan yhtään hassumpi tapa investoida tulevaisuuteen.

Onko lahjakkuus tärkeämpää kuin motivaatio – vai päinvastoin?

Adam Grant kertoo kirjassaan Give and take (2013) tutkimuksesta, johon osallistui maailman parhaita muusikoita, tieteenharjoittajia ja urheilijoita. Haastatellessaan eturivin pianisteja tutkijat huomasivat hämmästyksekseen, että suurimmalla osalla näistä huippumuusikoista oli ollut alkuvaiheessa melko vaatimaton lahjakkuuden taso. He kyllä erottuivat perheessä ja lähinaapurustossa, mutta eivät nousseet esiin paikallisella, alueellisella tai kansallisella tasolla.

Toinen hämmästyksen aihe tutkijoille oli, että näiden huippupianistien ensimmäinen opettaja oli tyypillisesti aivan tavallisen tuntuinen naapuruston musiikinopettaja. Pianistit eivät siis olleet huippulahjakkaita eivätkä päässeet heti huippuopettajien ohjattaviksi, mutta kehittyivät silti ajan kuluessa maailman parhaiksi pianisteiksi. Miksi?

Se, missä nämä pianistit erosivat muista, oli harjoittelun määrä. He olivat motivoituneita harjoittelemaan huomattavasti muita enemmän. Kävi ilmi, että näiden huippujen ensimmäiset opettajat olivat välittäviä, ystävällisiä ja kärsivällisiä ja saivat musiikin tuntumaan mielenkiintoiselta ja hauskalta. Muusikonalut saivat hyvin positiivisia kokemuksia ensimmäisistä tunneistaan, mistä syntyi halu oppia enemmän ja alkukimmoke tiiviiseen harjoitteluun. Oppilaat saivat tutkia erilaisia mahdollisuuksia ja kokea kaikenlaisia musiikillisia aktiviteetteja ennemmin kuin altistua ”oikein tai väärin” tai ”hyvä tai huono” -kommenttien vaikutuksille.

Tämä antaa vahvistusta sille, ettemme me vanhemmat turhaan houkuttele lapsiamme ”löytöretkille” uusiin maailmoihin, vaikkapa museoihin, taidenäyttelyihin, konsertteihin, kylätapahtumiin, elokuviin tai kirjastoihin. Kun annamme heidän kaikessa rauhassa nähdä, tutkia ja kokeilla erilaisia asioita, luomme heille mahdollisuuksia innostua johonkin syvemmin.

Kehittymisessä luontainen lahjakkuus tietysti auttaa, ja harrastuksen tai ammatin vaatimien perusedellytysten tulee täyttyä. Tuon alkutason ei kuitenkaan tarvitse olla kovin korkea edes huipputasolle pyrittäessä. Motivaatio ja innostus rupeavat äkkiä merkitsemään lahjakkuutta enemmän. Ja kun motivaatio syttyy, alkaa näkyä määrätietoisuutta, periksiantamattomuutta ja sisua kohti jotakin pidemmän tähtäimen tavoitetta.

Osaajaksi tulemiseen alalla kuin alalla tarvitaan ripaus lahjakkuutta, mutta ehkä huomattavasti vähemmän, kuin yleisesti kuvittelemme. Innostus ja motivaatio itsensä kehittämiseen harjoittelemalla taitaa sittenkin olla lahjakkuutta tärkeämpi tekijä.


Opi tukemaan motivaatiota