MAHDOLLISUUKSIEN VÄLIVUOSI ja 12 ideaa sen koostamiseen

Heinäkuu on toisille kauan odotettu lomakuukausi, palkinto pitkään aherretusta talvesta. Toisille taas heinäkuu on piinallisen odottamisen aikaa, nimittäin tähän aikaan vuodesta julkaistaan hakutulokset koulutuspaikkoihin. Koulutuspaikkaa havittelevan pahin pelko onkin saada postiluukusta ohut kirje paksun sijaan. Haave opiskeluvuodesta vaihtuu ajatukseen välivuodesta.

Välivuosi

Toisille välivuosi on ensisijainen vaihtoehto. Kun koulu loppuu -tutkimuksen mukaan runsas neljännes nuorista aikoo pitää valmistumisen jälkeen välivuoden. Oli välivuosi sitten pakkorako tai oma valinta, ajatus siitä aiheuttaa epävarmuutta ja pelkoa niin nuorelle kuin vanhemmallekin.

”Poikani pitää välivuotta ja noh, sillä on nyt seitsemäs välivuosi menossa eikä se oo oikein saanu mitää aikaiseksi… elää työkkärin rahoilla.”

”Se yks lukiofrendi piti välivuoden ja oli porukoillaan. Pelas himassa vaan.”

Toisaalta on olemassa myös vastakkaisia tarinoita:

”Välivuosi oli elämäni paras päätös. Löysin lopulta itseni Venäjältä au pairina ja keksin, mitä tulevaisuudeltani haluan!”

”Luin koko vuoden seuraaviin lääkiksen pääsykokeisiin.”

”Tyttäreni Minna oli koko vuoden Hesessä töissä ja säästi rahaa.”

Välivuosi voi koitua hukkaan heitetyksi vuodeksi tai jopa venyä elinikäiseksi tavaksi elää. Se voi myös olla ikimuistoisin kokemus.  Nämä kaksi tapaa nähdä välivuosi ovat kuitenkin ääripäitä. Sen ei tarvitse olla päämäärätöntä maleksimista tai mielettömien kokemuksien imemistä itseensä Nepalissa. Välivuosi saa olla pitäjänsä näköinen. Välivuosi kannattaa suunnitella ja asettaa sille tavoitteet, joita kohti haluaa pyrkiä tai jotka haluaa saavuttaa. Tavoitteena voi olla myös keksiminen, mitä haluaa tehdä välivuotensa jälkeen. Tavoitteensa asetettuaan kannattaa tehdä myös suunnitelma tavoitteidensa saavuttamiseksi.

Jos tavoitteena on keksiä, mitä välivuoden jälkeen haluaakaan tehdä, kannattaa kerätä erilaisia työkokeiluja, tutustua uusiin ammattialoihin, haastatella tuttavia ja sukulaisia heidän työstään tai opiskeluistaan, lukea lehtiä ja blogeja, käydä tekemässä vapaaehtoistöitä ja matkustaa saaden välimatkaa omaan elämäänsä.

Välivuosi

Päätät sitten viettää välivuoden oppien street dancea, opiskellen finanssipolitiikkaa internetistä, töitä tehden kiskalla tai lukien pääsykokeisiin tai vaikka lomaillen ja retkeillen luonnossa, tee sitä, minkä koet sinulle tärkeäksi. Välivuoden pitäjälle tai hänen läheiselleen on hyvä nähdä välivuosi mahdollisuutena, josta saa parhaan irti aktiivisella ja suunnitelmallisella toiminnalla! Muista, että harvalla ihmisellä on opintojen aikana tai työelämässä todellista mahdollisuutta viettää vuotta vapaasti tehden mitä haluaa!

Alla 12 ideaa välivuoden viettämiseen ja sen tavoitteiksi:

  1. Sparraus jo tiedossa olevaan haluttuun alaan (jos tiedät jo mitä haluat opiskella, voit lukea alasta blogeja, alan kirjallisuutta, käydä työkokeiluissa ja syventää osaamistasi aiheesta eri tavoilla)
  2. Valmistautuminen syksyn yhteishakuun ja täydennyshakuihin
  3. Avoin ammattikorkeakoulu ja avoin yliopisto (kerrytät jo opintopisteitä, saat pidettyä yllä opiskeluvireyttä, opit minkälaista on opiskelu jatkokoulutuspaikassa)
  4. Armeija tai sivari (hyvä keino tehdä se pois alta)
  5. Työharjoittelut ja työkokeilut (saat työkokemusta, rahaa, kasvatat kielitaitoa, opit uutta ja kerrytät työntekijöiltä vaadittavia hyviä ominaisuuksia, lisää myös itsetuntemusta!)
  6. Kansanopistot ja kurssit (saat uusia ystäviä, kokemusta, taitoja ja tietoja)
  7. Au pair (kasvatat kielitaitoa, saat työkokemusta, saat uusia tuttavuuksia ja hyviä muistoja, saat uusia kontakteja ja kansainvälistyt)
  8. Vapaaehtoistyö Suomessa tai ulkomailla (voit löytää sitä kautta vaikka haaveammattisi)
  9. Reppureissaus ja muu matkailu (antaa uusia näkökulmia)
  10. Itsensä kehittäminen (nyt on aikaa tehdä sitä, mitä kaikkea on siirtänyt tuonnemmaksi kuten kiinankielen opettelun, nikkaroinnin, lastenkirjan kirjoittamisen, hotjoogan aloittamisen)
  11. Harrastuksiin keskittyminen (kehitä uusi taito tai syvennä jo osaamistasi)
  12. Lomailu (tärkeää on myös ladata akkuja, kunhan lomafiilis ei jää koko vuodeksi päälle!)

Valmistummeko koskaan?

Opintojen päättyminen ja todistuksen saaminen ovat isoja juttuja. Valmistuminen päättää yhden elämänvaiheen, sulkee oven ja avaa uuden.  Valmistuminen tuntuu vapauttavalta, mutta samalla sisällä on pelko tulevasta, joka on tuntematon. Mielessä pyörii kysymys: mitä nyt? Tästäkö se elämä sitten alkaa?

Uuteen vaiheeseen totuttautuminen vie hetken.  Kannattaa vielä vilkaista peruutuspeileihin, vaikka tuntuu viimeiseltä asialta ajatellakaan tehtyjä opintoja, kun juuri on saanut ne pakettiin. Mieti asioita, joita kävit läpi viimeisten vuosien aikana, ajattele opintojasi ja mennyttä elämänvaihetta kokonaisuutena. Selkiytä ajatuksiasi menneestä ja näin teet samalla tilaa uudelle elämänvaiheelle. Totuta itsesi muutokseen.

Koulu loppuu

Sain yliopistosta pro gradu -tutkielman valmiiksi noin puoli vuotta sitten ja uuteen elämänvaiheeseen on ollut totuttelemista. Enää ei tarvitse nousta aikaisin luennolle, pakata eväsbanaaneja kirjastoon tai pyöräillä vesisateessa iltapäivisin väsyneenä opintojen parista kotiin. Aluksi tuntui mahtavalta siirtyä uuteen, mutta pian mieleeni nousikin pelko siitä, jos en saa töitä tai, jos en osaa sopeutua työelämään ja siellä vaadittuihin taitoihin. Pian konkreettisen valmistumisen jälkeen huomasinkin, etten olekaan valmis.

Heittäytyminen uuteen elämänvaiheeseen vaatii rohkeutta. Oli uusi elämänvaihe sitten välivuoden pitäminen, uusien opintojen aloittaminen tai työelämään siirtyminen. Oma suunnitelmani uuteen elämänvaiheeseen siirtymiselle oli aluksi levätä hieman ja tehdä muutamia keskenjääneitä mielenkiintoisia projekteja.  Sen jälkeen kartoitin, mitä kaikkia minua kiinnostavia töitä ympärilläni olisi. Mietin myös, haluaisinkohan opiskella vielä lisää jotain itseäni kiinnostavaa ja suunnittelin kevääni sen mukaisesti.

Suunnitellessa huomasin, etten ihmisenä tule ikinä valmiiksi. Jos yrittää tulla valmiiksi, niin se tavoite karkaa aina vaan kauemmas. Usein pedagogit ja muut kasvatuksen asiantuntijat puhuvatkin elinikäisestä oppimisesta. Itsensä kehittäminen on nykyisin oma projektini, joka ei tule koskaan päättymään, eikä se ole sen tavoitekaan.

Lukija, anna valmistuvalle käyttökelpoinen ohje, elämänviisaus tai aforismi alla olevaan kommentointiosioon! Lupaamme julkaista niitä Educonsin Facebook -sivulla kesäkuun aikana.

Peppi-Lotta paljastaa salaisuuden

Jarmo oli huolissaan lapsensa Peppi-Lotan koulunkäynnistä. Aikaisemmin tyttö heräsi reippaasti kouluun ja iloitsi lempiopettajansa pitämistä liikunnantunneista, teki läksyt huolellisesti ja viittasi usein. Myöhemmin Wilma-järjestelmä täyttyi muistutusviesteistä läksyjen tekemättä jättämisen vuoksi, Peppi-Lotta ei puhunut enää niin paljon liikuntatunneista kotona eikä herääminenkään luonnistunut yhtä hyvin.

Jarmo koki itsensä voimattomaksi eikä tiennyt mitä tilanteelle pitäisi tehdä. Hän ajatteli lapsensa olevan masentunut tai koulukiusattu, tai ehkäpä opettajat eivät osanneet opettaa riittävän hyvin ja huomioida Peppi-Lottaa tarvittavalla tavalla. Kotona yritetty keskustelu meni alkujaan jo ihan mönkään. Lopulta Jarmo päätti soittaa koulun terveydenhoitajalle ja esitti huolensa hänelle. Isä toivoi, jospa perheen ulkopuolinen, tuttu aikuinen voisi olla hyvää jutusteluseuraa hänen tyttärelleen.

isä ja lapsi

Terveydenhoitaja otti Peppi-Lotan lämpimästi vastaan ja he jutustelivat kaikesta kouluun ja vapaa-aikaan liittyvistä asioista. Tytön tilanne valkeni pikkuhiljaa terveydenhoitajalle ja hän kehotti puhumaan asiasta kotona. Hän uskoi vahvasti tytön isän ymmärtävän.

Peppi-Lotta uskaltautui terveydenhoitajan rohkaisemana kertomaan isälleen, mikä hänen mieltään painoi: ”Isi, olet sanonut minua fiksuksi tytöksi, jolla on lahjoja. Ja että olen älykäs näin nuoreksi.” Hän piti pienen tauon ja jatkoi: ”Minä pelkään, jos epäonnistun. Ei fiksut voi epäonnistua, ja jos epäonnistuvat, niin silloin he ovat huonoja. Koulussa tuli todella paljon vaikeita asioita, kun meillä alkoi ne uudet murtolukulaskutkin, enkä minä ymmärtänyt niistä mitään. Tiesin paljastuvani huonoksi, joten ajattelin, etten edes yritä.”

Jarmo oli hämillään eikä ymmärtänyt, miten hänen antama tukensa sai aikaan Peppi-Lotassa tällaisen reaktion. Jarmo oli ajatellut kehumalla kannustavansa Peppi-Lottaa.

Kuinka sinun mielestäsi Jarmon kannattaisi toimia jatkossa?

Ravintolakoulun opettajan yllättävä kokeilu

Vaihdoimme ystäväni kanssa illallisen äärellä kuulumisia. Kerroin innostuneena meidän uudesta verkkovalmennuskurssista, jota olemme työstäneet monta kuukautta. Keskustelu jatkui luontevasti yhteiseen pohdintaan lasten ja nuorten motivoinnista, toisten ihmisten kohtaamisesta ja kannustamisesta. Keskustelun lomassa muistimme välillä nauttia pääruuastammekin. Ystäväni toimii eräässä ravintolassa kokkina ja hän päätyi muistelemaan omaa nuoruuttaan ja opetuskokemuksiaan siviilipalvelusaikoina ravintolakoulussa.

Ystävääni inspiroi eniten ravintolakoulun opettajana opiskelijoiden innostuksen synnyttäminen uuden oppimista kohtaan.  Hänen mieleenpainuvin opetuskokemuksensa sattui erään kokkiopiskelijan kohtaamisessa. Opiskelija ei nimittäin suostunut kokeilemaan uusia opetettavia asioita. Opiskelijan motivaation puute ja usko omaan paremmuuteen keittiössä teki hänestä vaikeasti opetettavan ja opettajan silmissä hankalan. Kokkiopiskelijan omien sanojen mukaan hän osasi jo kaiken, mitä hänen vuosikurssillaan oli hänelle tarjottavanaan. Omasta mielestään hän osasi jo sen, mitä lounasruokien valmistamisesta pystyi oppimaan ensimmäisen vuosikurssin opiskelijana.

Kokit

Opiskelija ei suostunut tekemään kuuliaisesti hänelle määrättyjä tehtäviään vaan niskuroi. Ravintolamaailmassa tärkeän hierarkian vuoksi olisi kullanarvoista oppia hyväksymään esimiesten antamat tehtävät ja puhaltaa yhteen hiileen, jotta työnjako olisi mahdollisimman sulavaa ja työnteko tehokasta. Ystäväni mietti pitkään, kuinka hän saisi motivoitua opiskelijan vuosikurssinsa mukaiseen opiskeluun.

Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat vastasivat ravintolakoulussa lounaan organisoinnista ja järjestämisestä ja vanhempien vuosikurssien opiskelijat vastasivat a la cartesta. Erään vaikean päivän jälkeen ystäväni ilmoitti tälle epämotivoituneelle opiskelijalle: ”Huomenna sinä vastaat a la carte menusta.” Opiskelijan silmät olivat kiiltäneet innosta ja samalla hermostuneisuus oli paistanut hänen kasvoiltaan. Opiskelija otti tehtävät niin vakavasti kuin suinkin ja teki ne tunnollisesti.

Ystäväni näytti opiskelijalle uskovansa hänen kyvykkyyteensä, jolloin uusien tehtävien antaminen toimi opiskelijalle luottamuksen näyttämisenä. Tuon a la carte -päivän jälkeen opettajalla ei ollut enää vaikeuksia motivoida opiskelijaa muihin tehtäviin.

Opiskelijan motivaation syntyä edesauttoivat todennäköisesti hänen kyvykkyytensä tunnustaminen, vastuun saaminen sekä yhteenkuuluvuuden tunne. Opettajan vastuunannon eleen avulla opiskelija tuli kuulluksi. Ystäväni alusta alkaen tiesi, että opiskelija oli taitava, hänen täytyi vain osoittaa opiskelijalle usko hänen kykyihinsä, jonka avulla opiskelija motivoitui hänelle annettaviin tehtäviin, myös niihin oman vuosikurssinsa helppoihin.