Me lykkääjät

”Aina on jokin (teko)syy tehdä kaikki juuri ennen määräaikaa. Miten saisin tehtävät aloitettua ja tehtyä ajoissa, kun usein aikaa kuitenkin olisi?” ”Tentteihin lukeminen viivästyy ja kirjan kahlaaminen tuntuu turruttavalta. Tarvitsisin paremman otteen opiskeluun ja jonkinlaisen avun ”ryhdin” saamisessa.”

Tunnistan näistä opiskelijoiden kirjoittamista kuvauksista myös itsessäni piilevän asioiden lykkääjän. Vitkastelulle löytyy hyviäkin perusteluja: Tiedon hankinta ja ideointi ovat tärkeitä, niitä kannattaa jatkaa niin pitkään kuin mahdollista. Päätöksiä ei kannata tehdä liian nopeasti. Rento meininki, on hyvä ymmärtää, mistä on kysymys ja millaisia vaihtoehtoja on olemassa. — Entä se toinen puoli?

H i t a u s, asioiden kasautuminen lähelle määräaikaa ja sen aiheuttama stressi tulee ensimmäiseksi mieleen. Tekemättömiä asioita kertyy nopeasti koko joukko ja ne pompahtelevat tietoiseen mieleen satunnaisesti muistuttaen keskeneräisyydestään. Pompahtelu saattaa muodostua niin tiheäksi, että on vaikea saada ylipäätänsä mitään aikaan. On niin kiire, ettei ehdi tehdä mitään.

Roy Baumeisterin ja John Tierneyn kirja ”Tahdonvoima” antaa useita vinkkejä, kuinka tavaksi muodostuneesta lykkäämisestä voi päästä eroon. Tässäkin tarvitaan tahdonvoimaa, niinkuin yleensä puuhissa, joissa palkinto odottaa kauempana. Mitään ylivoimaista se ei kuitenkaan ole.

Kirjoittajat vertaavat tahdonvoimaa varastoon, jonka sisältö on rajallinen. Tätä sisältöä käytetään jatkuvasti moniin erilaisiin tarpeisiin, kuten rauhallisena pysymiseen ärsyttävissä tilanteissa tai houkutuksesta tai ehdotuksesta kieltäytymiseen. Täydennystä varastoon tuovat riittävä uni ja hyvä ravinto. Vankat perusedellytykset tarpeettomasta lykkäämisestä luopumiseen voi siis luoda nukkumalla riittävästi ja huolehtimalla tasaisesta aivojen energiatasosta syömällä terveellisesti.

Sitten ne varsinaiset lykkäämisen estämisen työkalut:

*** Tavoitteet ja tehtävälista ***

Jos odotit jotain vielä mullistavampaa ja hienompaa, jatka silti lukemista, koska hienous löytyy näihin liittyvistä yksinkertaisista ideoista. Lienee selvää, että pidemmän tähtäyksen tavoitteet antavat elämälle suuntaa, mutta ne kannattaa myös purkaa välitavoitteiksi, esimerkiksi kuukausittaisiksi tavoitteiksi. Näiden pohjalta on helppo määritellä tärkeimmät tavoitteet aina seuraavalle viikolle. Tämä ei tarkoita mitään minuuttiaikataulua, vaan esimerkiksi viikon aikana tehtävien kolmen tärkeimmän asian määrittelemistä. Silloin säilyy välttämätön joustavuus, eivätkä ennakoimattomat asiat romuta koko hienoutta.

Tehtävälistan tärkein ominaisuus on oman luottamuksen aikaansaaminen siihen, että kaikki tarpeelliset asiat tulevat hoidettua, myös ne arkisemmat jutut. Silloin alitajunta huojentuneena luopuu ponnauttamasta näitä asioita jatkuvasti tietoiseen mieleen. Nehän ovat kaikki listassa ja jokaiselle on määritelty kalenterista joku ajankohta (onhan?), jolloin ne hoidetaan kuntoon. Tärkeää on, että listassa näkyvät tarkat suoritettavat tehtävät. Silloin voi ajankohdan tullen heti kääriä hihat ylös ja käydä tehtävän kimppuun miettimättä minkä osasen siitä tekisi. Todella ikäville töille kannattaa asettaa myös suunnitteluvaiheessa selvä aikaraja. Tee tuota hommaa tuolloin puoli tuntia eteenpäin (mutta täysillä joka minuutti). Ja eräänä päivänä sekin urakka on sitten kokonaan hoidettu.

Tehtävälista ei poista ympäristössä olevia houkutuksia, joten niillekin kannattaa tehdä jotakin. Pöydän siivous saattaa auttaa, ainakin kaikki houkuttelevat lehdet piiloon. Voi myös kokeilla itsensä kanssa sellaista sopimusta, että jos ajankohtaan aiottu tehtävä ei syystä tai toisesta oikein suju, mitään muutakaan ei saa tehdä sille varatulla ajalla. Joko tehdään aiottua tehtävää tai ei mitään. Äänettömäksi kytkettyä puhelinta ei siis ruveta räpläämään eikä lukemaan viikon erikoistarjouksia puhumattakaan mistään tietokonepelistä. Jossain vaiheessa aiotun tehtävän jatkaminen todennäköisesti rupeaa tuntumaan paremmalta idealta kuin olla tekemättä mitään.

Alkuvaiheessa saattaa olla vaikeaa tehdä realistisia suunnitelmia pidemmälle aikavälille. Ei hätää. Onnistumisia voi tarkkailla ja päivittää pidemmälle meneviä suunnitelmia niiden mukaan, esimerkiksi kuukausittain. Onnistumisia on myös syytä juhlia. Jokaisesta tehdystä tehtävästä voi myöntää itselleen palkinnon (olkoon se vaikka se joku aiemmin vastustettu houkutus) ja suuremmista saavutuksista palkinto on tietysti isompi.

Lykkyvapaamman tulevaisuuden voi aloittaa… hmmm, aloitettaisiinko vaikka heti?

Kommentointi on suljettu.