Taivas ja helvetti

Isokokoinen, julman näköinen samurai kohtasi kerran pienen munkin. ”Munkki”, hän karjaisi äänellä, jota oli totuttu tottelemaan, ”kerro minulle taivaasta ja helvetistä.”

Munkki katsoi mahtavaa sotilasta ja vastasi sitten äärimmäistä halveksuntaa äänessään: ”Sinulleko kertoisin taivaasta ja helvetistä. En pystyisi opettamaan sinulle mistään mitään. Olet likainen. Haiset. Miekkasi terä on ruosteessa. Olet kiusaannuttava häpeä koko samuraiden säädylle. Häivy silmistäni. En voi sietää sinua.”

Samurai hirmustui. Hän vapisi ja tuli punaiseksi kasvoiltaan. Sanattomana raivosta hän veti miekkansa esiin, kohotti sen munkin pään päälle ja valmistautui lyömään tämän kuoliaaksi.

”Tuo on helvetti”, sanoi munkki pehmeästi.

Samurain liike pysähtyi. Hän oli tyrmistynyt. Mikä laupeus. Tämä pieni mies oli valmis uhraamaan henkensä näyttääkseen hänelle helvetin. Samurai laski hitaasti miekkansa. Hänen mielensä täyttyi kiitollisuudella, ja äkkiä hän oli täysin rauhallinen.

”Tuo on taivas”, munkki sanoi pehmeästi.

Tällä tarinalla alkaa yksi auttamisen keinoja käsittelevä sivu verkkovalmennuksessamme. Se jatkuu tehtävänä seuraavasti:

Kontekstilla, havainnollistamisella, asioiden yhteydellä todellisuuteen, on voimaa. Mieti ja kirjoita ylös paikkoja, tapahtumia (vaikkapa näyttelyjä ja esityksiä), elokuvia, ihmisiä yms., jotka voisivat tuoda kontekstia, elävöittää ja lisätä lapsesi kiinnostusta ja ymmärrystä opittaviin asioihin.

Kontekstin voima

Valmennuksessa pohditaan vanhemman keinoja auttaa, kun lapsen koulujutut eivät oikein tahdo sujua. Oireiluun usein liittyy koulutehtävien vaikeutuminen, kiinnostuksen hiipuminen, murrosiän alkaminen, kaverit, harrastukset, pelit ja sosiaalinen media.

Kontekstin voima liittyy myös koko valmennukseemme. Konteksti on siinä oma ainutlaatuinen tilanteesi, jonka sinä itse tunnet parhaiten. Siksi valmennus näyttää toimintamahdollisuuksia, kertoo vaikutusmekanismeista ja tarjoaa runsaan keinovalikoiman, josta voit valita sopivat juuri omaan tilanteeseesi tai kehittää niiden avulla vielä sopivammat. Valmennus tukee haluamasi käyttäytymisen muutoksen suunnittelua alkaen omasta itsestäsi. Se myös kertoo keinoista, kuinka suunnitelmasta voi tehdä jatkuvasti pienillä askelilla parantuvan.

Mistä tuosta valmennuksesta sitten saa lisätietoa? No täältä!

Minä itse!

Muistatko vielä ne kerrat, kun kiukustuneena tiuskaisit äidillesi tai isällesi nuo kaksi sanaa? Sydänjuuria myöten loukattuna potkaisit juuri puetut kengät toiselle puolelle eteistä, riisuit vielä sukatkin jalasta ja heitit ne perään. Kuulit ehkä vierestäsi syvän huokauksen ja näit kelloa katsovan aikuisen. Osasit jo pukea, mutta vanhempiesi mielestä se kesti ikuisuuden.

Entä nyt aikuisena, kun kukaan ei ole enää yrittämässä pukea sinua? Muistatko vielä, miltä se tuntui?

Me aikuiset emme taida muistaa päätellen siitä, kuinka paljon asioita teemme lastemme puolesta. Kouluikäisten lasten kohdalla näkyy myös halu saada lapsi tekemään asioita samalla tavalla kuin me itse olemme tottuneet tekemään.

Tällöin unohtuu ainakin kolme asiaa:

  • ympäristö ei ole enää ollenkaan samanlainen kuin omassa lapsuudessamme
  • lapsen asiantuntemus jää kokonaan hyödyntämättä
  • lapsen oma-aloitteisuus ja motivaatio voivat tyystin lopahtaa

Mikä sitten neuvoksi?

Lapsilla, jopa murrosikäisillä, on todistettavasti havaittu älyllistä toimintaa. Mitäpä jos neuvomisen ja puolesta tekemisen sijaan rupeaisimmekin kysymään heiltä enemmän, kuinka he asian näkevät ja kuinka sen tekisivät. Ei se tarkoita vanhemman vastuusta eikä rajoista luopumista, vaan asiaa lähellä olevien aivojen käynnistämistä ja ottamista mukaan pohdintaan.

lapsen kuunteleminen

Aikuiset, jotka tekevät näin, kertovat usein hämmästyttävistä oivalluksista, mitä ovat saaneet. Uusia näkökulmia ja tapoja ajatella asioista on löytynyt tai vähintäänkin on opittu ymmärtämään lapsen tapaa ajatella. Kysymyksillä on sitten tarkennettu asiaa ja saatu lapsi näkemään oman ajattelunsa vahvuuksia ja heikkouksia.

Keinoista päästä tällaiseen valmentavaan kasvatusotteeseen kertoo uutuuskirjamme Murkkumotivaation avaimet. Siinä havainnollistetaan erilaisia arkisia perheen tilanteita sarjakuvan avulla ja kerrotaan ratkaisuista, joihin nämä vanhemmat päätyvät. Mukana olevista harjoituksista saa vinkkejä, kuinka voi itse vanhempana kehittyä lasten oma-aloitteisuuden ja oppimismotivaation tukemisessa.

Tilaamalla kirjan ennakkoon helpotat viimeistelytyömme rahoitusta ja säästät itse postitusmaksun. Annat myös meille tärkeää henkistä tukea, että pääsemme maaliin.

Murkkumotivaation avaimet -lisätietoa ja ennakkotilaaminen tästä

Anna siis lapsen (ja meidänkin) tehdä itse! Se on yksi kirjassa esitellyistä motivaation avaimista.

Viisi oppimisen ja kehittymisen areenaa

Harjoittelija oppii usein tehokkaasti asiantuntijan kanssa työskennellessään. Työyhteisöön tullut uusi henkilö oppii nopeasti yhteisön tavat toimia. Näissä oppiminen monesti tapahtuu niin luonnostaan, ettei sitä aina edes tajua oppimiseksi. Tiedon arvon näkee välittömästi, kun sitä hyödynnetään tositoimissa. Tämä parantaa motivaatiota oppia lisää.

Olisiko tällainen tilannesidonnainen oppimistapa paras mahdollinen nopeaan ja tehokkaaseen oppimiseen? Tai olisiko sitä hyvä täydentää jotenkin?

Pohdinta

Veli-Matti Toivonen kertoo mallittamiensa huipputason joukkuepelaajien oppimisesta Mieli -lehdessä 1/2014. Hän tunnisti viisi eri ”areenaa”, joissa kehittyminen tapahtuu:

  1. Perusasioiden oppiminen (perinteinen opetus tai valmennus). Valmentaja ohjeistaa tekemisen ja antaa siitä palautetta.
  2. Oma harjoittelu ja pohdinta (omaehtoista, itsenäistä ja luovaa itsensä kehittämistä). Syntyy omia tapoja tehdä asioita.
  3. Yhteinen pohdinta valmentajan kanssa, mikä veisi asioita eteenpäin (ei siis valmentajan näkemyksen mukaista ohjeistusta ja palautetta, vaan yhteistä, tasa-arvoista pohdintaa).
  4. Harjoittelu vertaisten kanssa yhdessä (toinen toisiltaan oppiminen, kokeillen, ideoiden ja ajatuksia vaihtaen).
  5. Kokeneen pelaajan apu opastamisessa oleellisten asioiden äärelle (initiaatio). Joskus itse pelannut valmentaja saattaa aikaisemmasta kokemuksestaan riippuen pystyä tähän, mutta todennäköisesti vanhempi, kokenut, vielä pelaava huippupelaaja pystyy auttamaan parhaiten.

Kaikissa areenoissa on innostava konteksti: peli ja siinä kehittyminen. Ensimmäistä kohtaa lukuunottamatta edetään pelaajan ehdoilla. Viidennessä kohdassa pelaajaa johdatellaan yhteisten kokemusten kautta huomaamaan merkityksellisiä asioita. Hiljainenkin, sanoilla ilmaisematon tieto saa tällöin mahdollisuuden siirtyä. Motivaation ja innostuksen kannalta olisi hyödyllistä, että ensimmäisessä kohdassa rajoituttaisiin vain välttämättömien perusedellytysten luomiseen. Tämän jälkeen annettaisiin tilaa luontaisille etenemisen tavoille.

Entä jos ajattelisimme elämää pelinä, jossa oppiminen tapahtuisi edellä mainituilla viidellä areenalla?

Perinteinen opetus huolehtiikin ensimmäisestä areenasta, mutta ehkä jo liiankin ”hyvin”. Nykykoulussa opitaan paljon ns. kuollutta tietoa, jota muistetaan ja opitaan ymmärtämään sellaisella tavalla, että kysymyksiin osataan vastata, mutta sitä ei välttämättä osata soveltaa mihinkään hyödylliseen.

Lauri Järvilehto ehdottaa kirjassaan ”Hauskan oppimisen vallankumous” (2014), että useimmat nyt pakollisista oppiaineista tulisi tehdä valinnaisiksi jopa niin pitkälle, että ainoat pakolliset olisivat lukeminen, kirjoittaminen ja peruslaskutoimitukset. Muille aineille sitten ”altistettaisiin” erilaisilla kiinnostavilla tavoilla ja autettaisiin löytämään kullekin omat parhaat keskittymisen kohteet. Myöhemmin samassa kirjassa hän kuitenkin antaa hiukan periksi ja ottaisi mukaan muutamia muitakin ”metataitoja” pakolliseksi, esimerkiksi tiedon hakemiseen, tiedon luotettavuuden tunnistamiseen sekä luovaan työhön liittyviä taitoja. Etiikkakin voisi hänen mielestään vielä kuulua pakollisiin. Itse lisäisin pakollisten listaan elämäntaidot, esimerkiksi ”Elämäntaidot kouluun” -hankkeen tapaan.

Toinen yllämainituista areenoista (oma harjoittelu ja pohdinta) on elämässä automaattisesti mukana. Koulussa tapahtuva monipuolinen ”altistaminen” erilaisille valinnaisille oppiaineille toisi todennäköisesti sille vielä nykyistä paremmat edellytykset.

Kolmas areena (yhteinen pohdinta valmentajan kanssa) voisi olla coaching-taitoisten opojen ominta aluetta, mutta toivottavasti myös opettajien. Opettajien haasteena saattaa kuitenkin olla muuntautuminen ykkösareenalla toimivasta auktoriteetista kolmosareenalla tarvittavaksi tasa-arvoiseksi, kuuntelevaksi ja kysyväksi valmentajaksi.

Neljäs areena (harjoittelu vertaisten kanssa) on olemassa yhteisöllistä oppimista soveltavissa kouluissa. Suurempi valinnaisuus saattaisi johtaa suurempaan innostukseen valituilla alueilla ja sitä kautta parempiin oppimistuloksiin.

Viides areena (kokeneemman osaajan apu) olisi hienoa olla käytössä silloin, kun intohimoa ja kutsumusta omalle alueelle on löytymässä. Tässä erilaiset mentoriverkostot ovat arvokkaita. Perusteellinen kuvaus tästä initiaation areenasta löytyy Totte Vadénin ja Veli-Matti Toivosen kirjasta ”Matka toistensa luo” (2013) (s. 88-93).

Toivosen mallittamat pelissä kehittymisen viisi areenaa näyttäisivät siis sopivan laajemminkin elämään. Perustaidot, oma pohdinta ja valmennuksellinen tuki auttavat pääsemään erityisasiantuntijuutta kehittävään yhteisöön, sitä kautta huippuammattilaisten ”iholle” ja lopulta omaan huippuammattilaisuuteen.

Olisikohan tästä joukkuepelaamisen areenamallista laajemminkin oppimisen malliksi?

Motivaatio hukassa?

Onko opiskelumotivaatiosi hukassa? Tuntuuko, ettet saa riittävästi aikaan? Tiedätkö mitä haluat?

Jos opiskelet yliopistossa, ammattikorkeakoulussa, ammattiopistossa, lukiossa tai yläasteella eikä opiskelu syystä tai toisesta juuri nyt kovasti maistu, kerro meille tilanteesi tällä lomakkeella. Annamme tammikuun ajan ilmaisia vinkkejä etenemismahdollisuuksista joko henkilökohtaisesti tai täällä blogissamme yleisesti (mikäli uhkaamme hukkua yhteydenottoihin).

Osalle vastaajista tarjoamme mahdollisuuden osallistua ilmaiseksi henkilökohtaiseen valmennukseen, johon liittyvässä tutkimuksessa etsimme parhaita coaching-pohjaisia valmennusmenetelmiä oppimisen tukemiseen.

Tutkimukseen liittyvät valmennustapaamiset tapahtuvat kevätlukukaudella 2013. Paikkana on joko Innopoli Espoon Otaniemessä tai virtuaalinen verkkoympäristö.

Tervetuloa mukaan auttamaan ja hyötymään itse! Vastauslomakkeeseen pääset myös tästä.

Educons Oy
Tekniikantie 12 (Innopoli 1)
02150 Espoo
info(at)educons.fi