Mitä ajattelet?

Sami sai kokeesta viitosen. Hänen äitinsä uskoo vahvasti, että Sami pystyy kyllä, kun yrittää. Siksi äidin ajatukset ohjautuvat automaattisesti miettimään, kuinka Sami on aikaisemmin onnistunut ja kuinka hän silloin toimi. Jos äidillä olisi uskomus, että Sami ei pärjää koulussa, hänen ajatuksensa ohjautuisivat helposti löytämään aikaisempia epäonnistumisia vahvistamaan alkuperäistä uskomusta. Nämä ovat tilanteita, joista voi helposti käynnistyä joko positiivinen tai negatiivinen kierre. Tietyn suuntainen uskomus ohjaa havaintojamme etsimään lisävahvistusta tälle uskomukselle.

Kirjassa Murkkumotivaation avaimet Ripa toteaa kakkosluvun alussa: ”Mitä ajattelet lapsestasi ja itsestäsi, näkyy käytöksessäsi tavalla, jota on vaikea itse huomata.”

Mieti mitä ajattelet

Ajatuksilla on merkitystä. Ne saavat aikaan erilaisia tunteita ja näkyvät omassa käyttäytymisessämme. Vaikutuksia voi kokeilla tarkkailemalla ajatuksia ja niiden herättämiä tunteita. Jos joku ei oikein tunnu hyvältä, tiedosta, kuinka siitä asiasta ajattelet. Jos pystyt rauhoittumaan hetkeksi, voit pohtia vaihtoehtoisia tapoja ajatella asiasta. Näistä vaihtoehdoista saattaa joku olla aivan yhtä totta kuin alkuperäinen ajatus, mutta ohjaa käyttäytymistäsi rakentavampaan suuntaan.

”Nuoret, kuten lapsetkin, tarvitsevat sitä, että heistä pidetään. Jos nuorista ei pidetä, voidaan unohtaa vaatimukset siitä, että he käyttäytyisivät hyvin. Pitäminen ei vielä riitä, mutta se on ehdoton edellytys nuorten kehitykselle.” (Aalberg & Siimes: Lapsesta aikuiseksi)

Asioilla on useita puolia, ei ole vain yhtä totuutta. Voimme valita, minkälaisia puolia näemme ja antaa sitten niiden heijastua käytökseemme. Saatamme jopa pystyä käynnistämään positiivisia kierteitä uskomalla ensin hyvää ja katsomalla, kuinka havaintomme ohjautuu etsimään tätä uskomusta tukevia asioita. Se ei tarkoita negatiivisten asioiden muuttamista väkisin positiiviseksi, vaan vaihtoehtojen tutkimista ja harmaasävyjen lisäämistä mustavalkoiseen ajatteluun.

Toimintaamme ja ajatteluamme rajoittavia uskomuksia on hyödyllistä oppia tunnistamaan. Rajoittavasta uskomuksesta voi olla kysymys, kun huomaamme käyttävämme vahvaa yleistystä, esimerkiksi ”aina”, ”kaikki” tai ”ei koskaan”. Nuo ilmaisut voisi ottaa käyttöön hälytyskelloiksi, jotka kuullessamme älyämme ottaa käyttöön kyseenalaistuksen pelastustyökaluja, kysymällä esimerkiksi ”ainako”,” ihan kaikkiko”, ”eikö koskaan”. Itse kehitettyjä pakkoja ja kieltoja ”täytyy”, ”pitäisi”, ”en saa” kannattaa myös kyseenalaistaa. ”Miksi täytyy/pitäisi”, ”miksi en saa” tai ”jos se olisi mahdollista, kuinka se olisi”.

Lapsen ja nuoren käyttäytyminen näkyy meille omalla tavallaan. MEIDÄN valintamme on, mitä uskomme ja ajattelemme sen takana olevan. Vaihtoehtoja on enemmän kuin heti tulee mieleen. Ja annetaan mieluummin niiden positiivisempien uskomusten ruveta vahvistamaan itseään unohtamatta sitä, että myös rajoja tarvitaan.

Murkkumotivaation avaimet

Sampan muistilista

… jatkoa edellisestä blogista

Sinä-puhe
© Katariina Hirvonen & Lauri Jäntti

Lähteitä kahdelle viimeisimmälle sarjakuvakokonaisuudelle:

Samppa saa aikaan keskustelun

Sampan pitkäaikaisena haaveena on päästä kohtaamaan Venla kunnolla, juttelemaan asioista ja ymmärtämään tämän tapaa ajatella.

Vahva kontakti

Suuri askel eteenpäin oli, kun hän älysi osoittaa ymmärtävänsä ja hyväksyvänsä Venlan tunteen, vaikka ei erityisemmin tuosta tunteesta pitänytkään.

Tunteen sanoittaminen

Venlan lyhyt vastaus oli parasta, mitä Samppa oli kuullut aikoihin. Tilanne kehittyi hyvään suuntaan.

Kuunteleminen
©
 Katariina Hirvonen & Lauri Jäntti

Samppa onnistui kuin onnistuikin hillitsemään itsensä, eikä ruvennut esittämään omia ideoitaan ratkaisuiksi. Mihinkähän tämä aktiivinen kuunteleminen tuleekaan johtamaan…

jatkuu

Apua vanhemmille

Kenen ongelma?

Siljan yksinkertainen kysymys Sampalle avasi tälle aivan uuden näkökulman. Hän ei taidakaan olla paras asiantuntija Venlan ongelmassa. Mutta että vielä tunteiden hyväksyminen…

Kenen ongelma?

Osa 2 (edelliseen osaan tästä):

kenen ongelma
© Katariina Hirvonen & Lauri Jäntti

Samppa näyttää kuuntelevan tarkasti, mutta ymmärtääkö täysin? Ehkä pieni lisäopastus olisi paikallaan. Jatkuu…

Apua vanhemmille

Paras lahja lapselle

Kävelin eräänä iltana melko myöhään hämärän puiston läpi. Näin edessä kulkutieni vieressä ryhmän nuoria juttelemassa juomatölkit käsissään. Tullessani kohdalle, eräs heistä irtautui joukosta ja kysyi kuka olen. Katsoin kysyjää, joka vaikutti melko selvältä ja vilpittömän kiinnostuneelta. Kerroin etunimeni ja esitin saman kysymyksen hänelle. Rupesimme juttelemaan. Huomasin, että hänellä oli tarve puhua ja aloin kuunnella. Onneksi ei ollut kiire.

Kohtaaminen

Pasi rupesi kertomaan elämästään (nimi ja kertomusta muutettu). Koulu ei mennyt ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta hänellä oli monenlaista käytännön osaamista, jota aikoi hyödyntää. Hän kertoi myös lapsuudestaan ja muisteli hetkiä, jolloin vanhemmat olivat vielä yhdessä ja ylpeitä hänen suorituksistaan. Silloin huomasin hänen silmänsä kostuvan.

Kuunnellessani lisää aloin ymmärtää. Pasilla oli koti, ruokaa jääkaapissa ja sänky, jossa nukkua. Äiti, jonka luona hän enimmäkseen asui, oli kiireinen yrittäjä. Isästään puhuessaan hän hymyili hiukan. Hän oli onnistunut vuosia vanhempiensa eron jälkeen lähestymään tätä, ja pari kertaa jopa tapaamaan. Jotain äärimmäisen tärkeää kuitenkin puuttui, ja sitä korvaamaan, niin hän kertoi, olivat tulleet huumeet.

”He eivät välitä”, Pasi sanoi.

En osannut muuta kuin kuunnella ja välillä kysyä jotakin. Hänellä oli paljon ajatuksia ja suunnitelmia tulevaisuudesta. Pitkähkö keskusteluhetkemme päättyi, kun hän kiitti kuuntelemisesta ja sanoi, että hänen on nyt mentävä.

Tuskin unohdan kohtaamista Pasin kanssa koskaan. Hän tulee selviytymään, niin haluan uskoa, sillä mitään luovuttamisen merkkejä ei näkynyt. Hänen puheestaan, kyyneltenkin takaa, kuului halu saada elämä kuntoon.

Mitäpä jos antaisimme tänä jouluna yhden ylimääräisen lahjan: Yrittäisimme saada jonkun, hiukan syrjässä olevan lapsen tai nuoren, oman tai vieraan, tuntemaan itsensä huomatuksi ja hyväksytyksi. Kysyisimme mitä hänelle kuuluu ja kuuntelisimme häntä. Vaikka hän ei haluaisikaan puhua juuri silloin, osoittaisimme kuitenkin välittämistä – hänestä, omana ainutlaatuisena itsenään, ilman ehtoja.

Hyvää joulua

Parhainta joulua.