Lykkäämisestä tekemiseen

Pipsalla on ongelma, joka on yksi tavallisimmista opiskelijoilla. Tehtävät ovat lykkääntyneet ja ruuhkautuneet.

kannustaminen

Omien valmentajakokemusteni perusteella tyypillisimpiä syitä tähän on erilaisten kilpailevien houkutusten runsaus, motivaation puute ja epäonnistumisen pelko. Me vanhemmat luonnollisesti yritämme auttaa, tukea ja kannustaa parhaamme mukaan, mutta valitettavan usein puutteellisin tai jopa haitallisin keinoin.

Pipsaa on aina kehuttu hyväksi koulussa. Alkuvaiheessa kaikki sujuikin hyvin ja kokeista tuli helposti hyviä numeroita. Vanhemmat kehuivat Pipsan älykkyyttä ja lahjakkuutta. Heillä oli hyvä tarkoitus tukea hänen itsetuntoaan. Koulutehtävien vaikeutuessa Pipsaan alkoi kuitenkin hiipiä epäonnistumisen pelkoa. Hän mietti yhä useammin, mitä vanhemmat sanoisivat, jos hän ei pärjäisikään älykkään ja lahjakkaan oppilaan tavalla kokeessa. Huippusuorituksiin yltäminen kaikessa eteen tulevassa alkoi tuntua kohtuuttomalta. Samalla hän huomasi ensimmäistä kertaa elämässään, ettei aika riitä kaikkeen sellaiseen, mitä haluaisi tehdä. Ympäristön monet houkutukset eivät mitenkään helpottaneet tilannetta. Aikaa täydellisiin suorituksiin ei kerta kaikkiaan ollut enää tarpeeksi ja tehtäviä alkoi lykkääntyä.

Onneksi Pipsan ystävä Venla ymmärsi avun tarpeen ja puhui Siljalle.

kannustaminen

Silja kysyi, kuunteli ja osoitti ymmärrystä. Sen jälkeen he yhdessä katsoivat aikatauluja, vaadittavia osatehtäviä ja rupesivat laittamaan niitä tärkeysjärjestykseen.

Priorisointi

Silja auttoi siirtämään ajatukset arvosanatavoitteista oppimistavoitteiksi ja sovittamaan niitä käytettävissä olevaan aikaan. Pipsan olo hiukan helpottui, kun hän alkoi nähdä tehtävät olennaisten asioiden oppimisen näkökulmasta eikä niinkään älykkyyden ja lahjakkuuden todistamisena. He miettivät yhdessä aikataulut ja keskittymiskohteet siten, että myös harrastuksille jäi aikaa. Pipsa kävi töihin.

Ei se ihan kuitenkaan vielä tällä hoitunut.

kannustaminen

Tarvittiin vielä yksi näkökulman muutos, jonka Silja hoiti kuntoon, ja Pipsa sai palautettua tehtävän. Ratkaisevaa oli ajatus, että arvosana on tulos pikemminkin työtavasta ja käytettävissä olevasta ajasta, prosessista, kuin älykkyydestä tai lahjakkuudesta, Arvosanaksi tuli Pipsan ihmeeksi parempi kuin hän oli odottanut.

Metsälenkillä Sampan kanssa Silja otti puheeksi älykkyyden ja lahjakkuuden kehumisen seuraukset.

kehuminen

Silja innostuu antamaan koko joukon vinkkejä, kuinka voi kehua ja kannustaa yrittämiseen ja tekemiseen innostavalla tavalla.

Siljan käyttämän menetelmän ja hänen Sampalle antamansa vinkit olemme sarjakuvataiteilija Katariina Hirvosen kanssa kuvanneet uusimmassa sarjakuvakirjasessamme ”Lykkäämisestä tekemiseen”. Oheiset sarjakuvaotteet ovat tästä kirjasesta. Tiiviin ja helppolukuisen tarinakirjasen hinta on 14 € (sis. alv. + postimaksu) ja sen voi hankkia verkkokaupastamme tästä.

Kevään aikana julkaisemme myös tähän sarjakuvatarinaan pohjautuvan verkkomateriaalin, joka yhdessä kirjasen kanssa helpottaa menetelmien käyttöönottoa juuri omaan tilanteeseesi sopivalla tavalla, Siitä lisää myöhemmin.

onnistuminen

Kehumisen taito

Mitä mieltä olet, onko lapsen kykyjen kehuminen tarpeellista itseluottamuksen ja saavutusten edistämiseksi? Tuohon on aika helppo vastata myöntävästi, kuten 80% aikuisista vastasi amerikkalaisen professorin Carol Dweckin tutkimuksessa. Mutta onko asia todella näin?

Dweck rupesi epäilemään nimenomaan kykyjen kehumisen hyödyllisyyttä ja teki useita satoja varhaisessa murrosiässä olevia koululaisia käsittävän tutkimussarjan. Lapsille annettiin kymmenen melko vaikeaa älykkyystestin tehtävää. He yleensä suoriutuivat niistä hyvin ja kun he olivat valmiita, heitä kehuttiin.

kehumisen taito

Toisia lapsia kehuttiin kyvyistä, älykkyydestä ja lahjakkuudesta. Toisia taas kehuttiin panostuksesta ja kovasta työnteosta. Jälkimmäiselle ryhmälle vältettiin antamasta sellaista käsitystä, että heillä olisi jokin erityinen kyky tai lahjakkuus. Heitä kehuttiin työn tekemisestä menestyksensä hyväksi.

Molemmat ryhmät olivat aluksi hyvin samanlaisia, mutta heti kehumisten jälkeen alkoi näkyä eroa. Kun kyvyistä kehutulle ryhmälle tarjottiin valittavaksi uusia tehtäviä, he eivät halunneet vaativaa tehtävää, josta olisivat voineet oppia. He eivät halunneet mitään sellaista, joka voisi paljastaa heidän puutteitaan ja kyseenalaistaa heidän lahjakkuuttaan.

Työnteosta kehutusta ryhmästä sen sijaan 90% lapsista halusi haastavan tehtävän, josta voisivat oppia jotakin.

Carol Dweck toteaa suorasanaisesti, että lasten älykkyyden kehuminen vahingoittaa heidän motivaatiotaan ja suorituskykyään. Kun älykkyydestään kehutut kohtaavat todella vaikean ongelman, minkä ratkaisemisessa epäonnistuvat, heidän itseluottamuksensa romuttuu ja motivaatio katoaa. He helposti ajattelevat, että menestys johtuu älykkyydestä ja epäonnistuminen tyhmyydestä. He omaksuvat ns. pysyvyyden ajattelutavan, jossa ihmisen ominaisuudet nähdään pysyvinä. Ominaisuuksia joko on tai ei ole, eikä asiaan pysty itse vaikuttamaan.

Dweckin mielestä parasta, mitä aikuiset voivat tehdä lapsilleen, on opettaa heidät rakastamaan haasteita, kiinnostumaan virheistä ja jatkamaan aina oppimista. Tähän päästään kääntämällä kehumisten painopiste heidän työpanokseensa.

Tuskin voimme liikaa kehua sitä, mitä lapsemme ovat saaneet aikaan harjoittelulla, itsensä likoonlaittamisella ja sitkeydellä.

Peppi-Lotta paljastaa salaisuuden

Jarmo oli huolissaan lapsensa Peppi-Lotan koulunkäynnistä. Aikaisemmin tyttö heräsi reippaasti kouluun ja iloitsi lempiopettajansa pitämistä liikunnantunneista, teki läksyt huolellisesti ja viittasi usein. Myöhemmin Wilma-järjestelmä täyttyi muistutusviesteistä läksyjen tekemättä jättämisen vuoksi, Peppi-Lotta ei puhunut enää niin paljon liikuntatunneista kotona eikä herääminenkään luonnistunut yhtä hyvin.

Jarmo koki itsensä voimattomaksi eikä tiennyt mitä tilanteelle pitäisi tehdä. Hän ajatteli lapsensa olevan masentunut tai koulukiusattu, tai ehkäpä opettajat eivät osanneet opettaa riittävän hyvin ja huomioida Peppi-Lottaa tarvittavalla tavalla. Kotona yritetty keskustelu meni alkujaan jo ihan mönkään. Lopulta Jarmo päätti soittaa koulun terveydenhoitajalle ja esitti huolensa hänelle. Isä toivoi, jospa perheen ulkopuolinen, tuttu aikuinen voisi olla hyvää jutusteluseuraa hänen tyttärelleen.

isä ja lapsi

Terveydenhoitaja otti Peppi-Lotan lämpimästi vastaan ja he jutustelivat kaikesta kouluun ja vapaa-aikaan liittyvistä asioista. Tytön tilanne valkeni pikkuhiljaa terveydenhoitajalle ja hän kehotti puhumaan asiasta kotona. Hän uskoi vahvasti tytön isän ymmärtävän.

Peppi-Lotta uskaltautui terveydenhoitajan rohkaisemana kertomaan isälleen, mikä hänen mieltään painoi: ”Isi, olet sanonut minua fiksuksi tytöksi, jolla on lahjoja. Ja että olen älykäs näin nuoreksi.” Hän piti pienen tauon ja jatkoi: ”Minä pelkään, jos epäonnistun. Ei fiksut voi epäonnistua, ja jos epäonnistuvat, niin silloin he ovat huonoja. Koulussa tuli todella paljon vaikeita asioita, kun meillä alkoi ne uudet murtolukulaskutkin, enkä minä ymmärtänyt niistä mitään. Tiesin paljastuvani huonoksi, joten ajattelin, etten edes yritä.”

Jarmo oli hämillään eikä ymmärtänyt, miten hänen antama tukensa sai aikaan Peppi-Lotassa tällaisen reaktion. Jarmo oli ajatellut kehumalla kannustavansa Peppi-Lottaa.

Kuinka sinun mielestäsi Jarmon kannattaisi toimia jatkossa?