Lykkäämisestä tekemiseen

Pipsalla on ongelma, joka on yksi tavallisimmista opiskelijoilla. Tehtävät ovat lykkääntyneet ja ruuhkautuneet.

kannustaminen

Omien valmentajakokemusteni perusteella tyypillisimpiä syitä tähän on erilaisten kilpailevien houkutusten runsaus, motivaation puute ja epäonnistumisen pelko. Me vanhemmat luonnollisesti yritämme auttaa, tukea ja kannustaa parhaamme mukaan, mutta valitettavan usein puutteellisin tai jopa haitallisin keinoin.

Pipsaa on aina kehuttu hyväksi koulussa. Alkuvaiheessa kaikki sujuikin hyvin ja kokeista tuli helposti hyviä numeroita. Vanhemmat kehuivat Pipsan älykkyyttä ja lahjakkuutta. Heillä oli hyvä tarkoitus tukea hänen itsetuntoaan. Koulutehtävien vaikeutuessa Pipsaan alkoi kuitenkin hiipiä epäonnistumisen pelkoa. Hän mietti yhä useammin, mitä vanhemmat sanoisivat, jos hän ei pärjäisikään älykkään ja lahjakkaan oppilaan tavalla kokeessa. Huippusuorituksiin yltäminen kaikessa eteen tulevassa alkoi tuntua kohtuuttomalta. Samalla hän huomasi ensimmäistä kertaa elämässään, ettei aika riitä kaikkeen sellaiseen, mitä haluaisi tehdä. Ympäristön monet houkutukset eivät mitenkään helpottaneet tilannetta. Aikaa täydellisiin suorituksiin ei kerta kaikkiaan ollut enää tarpeeksi ja tehtäviä alkoi lykkääntyä.

Onneksi Pipsan ystävä Venla ymmärsi avun tarpeen ja puhui Siljalle.

kannustaminen

Silja kysyi, kuunteli ja osoitti ymmärrystä. Sen jälkeen he yhdessä katsoivat aikatauluja, vaadittavia osatehtäviä ja rupesivat laittamaan niitä tärkeysjärjestykseen.

Priorisointi

Silja auttoi siirtämään ajatukset arvosanatavoitteista oppimistavoitteiksi ja sovittamaan niitä käytettävissä olevaan aikaan. Pipsan olo hiukan helpottui, kun hän alkoi nähdä tehtävät olennaisten asioiden oppimisen näkökulmasta eikä niinkään älykkyyden ja lahjakkuuden todistamisena. He miettivät yhdessä aikataulut ja keskittymiskohteet siten, että myös harrastuksille jäi aikaa. Pipsa kävi töihin.

Ei se ihan kuitenkaan vielä tällä hoitunut.

kannustaminen

Tarvittiin vielä yksi näkökulman muutos, jonka Silja hoiti kuntoon, ja Pipsa sai palautettua tehtävän. Ratkaisevaa oli ajatus, että arvosana on tulos pikemminkin työtavasta ja käytettävissä olevasta ajasta, prosessista, kuin älykkyydestä tai lahjakkuudesta, Arvosanaksi tuli Pipsan ihmeeksi parempi kuin hän oli odottanut.

Metsälenkillä Sampan kanssa Silja otti puheeksi älykkyyden ja lahjakkuuden kehumisen seuraukset.

kehuminen

Silja innostuu antamaan koko joukon vinkkejä, kuinka voi kehua ja kannustaa yrittämiseen ja tekemiseen innostavalla tavalla.

Siljan käyttämän menetelmän ja hänen Sampalle antamansa vinkit olemme sarjakuvataiteilija Katariina Hirvosen kanssa kuvanneet uusimmassa sarjakuvakirjasessamme ”Lykkäämisestä tekemiseen”. Oheiset sarjakuvaotteet ovat tästä kirjasesta. Tiiviin ja helppolukuisen tarinakirjasen hinta on 14 € (sis. alv. + postimaksu) ja sen voi hankkia verkkokaupastamme tästä.

Kevään aikana julkaisemme myös tähän sarjakuvatarinaan pohjautuvan verkkomateriaalin, joka yhdessä kirjasen kanssa helpottaa menetelmien käyttöönottoa juuri omaan tilanteeseesi sopivalla tavalla, Siitä lisää myöhemmin.

onnistuminen

Palkitsemisen haaste

Iltasanomat otsikoi tiistaina 7.8.2018 räväkästi:

Palkitsemisen haaste

Uteliaana ostin numeron ja löysin sisäsivulta toteamuksen, ettei palkitseminen hyvästä koulutyöstä kannata. Siinä olikin kaikki palkitsemisesta. Oli hiukan huijattu olo ihan kivasti tehdystä muusta jutusta huolimatta.

Koulutöistä palkitsemista kannattaa pohtia vähän laajemmin. Kysymyshän on ulkoisesta motivaatiosta, eli palkkioita tarjoamalla ja maksamalla pyritään saamaan halutunlaisia tuloksia. Onko se oikein? Kannattaako se?

Ihanteellista olisi, jos työhön kuin työhön löytyisi sisäinen motivaatio, ts. tekemisestä itsestään ja sen aikaansaannoksista saisi sen voiman, millä jaksaa eteenpäin. Asioissa, missä innostus vauhdittaa etenemistä, palkitseminen voi olla haitallista. Palkittu voi kokea palkkion ulkoiseksi ohjaukseksi johonkin sellaiseen, mikä ei ole hänelle mieluista, ja innostus rupeaa hiipumaan.

Mitä sitten voi tehdä, kun havaitsee innostusta ja sisäistä motivaatiota ja tekisi mieli palkita siitä? Kannattaa hetki vielä miettiä, onko palkitseminen ollenkaan tarpeellista. Ja jos on, voiko sen toteuttaa siten, että siinä olisi mahdollisimman vähän ulkopuolisen ohjauksen tuntua.

Entä kun minkäänlaista innostusta ei ole havaittavissa eli sisäistä motivaatiota ei kertakaikkiaan löydy?

sitkeä kuunteleminen

Silloin voi auttaa etsimään sisäistettyä motivaatiota, eli kiinnostusta hiukan ikävämpään asiaan sen takia, että se palvelee jotain isompaa, lapselle tärkeää hienoa asiaa. Esimerkiksi kurjalta tuntuvia kouluaineita saattaa sietää paremmin, jos huomaa niiden hyvän hoitamisen lisäävän valinnan mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Yhteinen tulevaisuuden pohdinta lapsen kanssa saattaa olla ihan riittävä motivaattori tähän.

Jos motivaatio on edelleen kateissa, voi mennä vieläkin enemmän ulkoisen motivaation suuntaan. Tällöin kannattaa muistaa, että palkkioilla yleensä saadaan korkeintaan sitä, mistä palkitaan. Ovatko silloin arvosanat se tärkein juttu? Arvosanathan mittaavat kokeissa ja näytöissä onnistumista, eivät välttämättä edes osaamista. Lisäksi, jos koetulokset ovat huonoja, ajattelu voi synkistyä tarpeettomasti. Luvattu palkkio ei kannustakaan enää yrittämään vaan pikemminkin lannistaa. Mieleen saattaa tulla peräti jokin kepulikonsti. Arvosanojen sijasta voi seurata yrittämistä, itsensä likoonlaittamista ja tekemistä, ja palkita sitten niiden perusteella.

Olenko sitten samaa mieltä tuon Iltasanomien otsikon kanssa? Olen nähnyt niin paljon erilaisia vanhempia, lapsia, perheitä ja tilanteita, että vastaan kyllä ja ei. Siinä mielessä kyllä, etten arvosanoista palkitsemista koskaan lähtisi ensimmäisenä kokeilemaan.

Lisää motivaatiosta:
Deci, E. L. (1995). Why we do what we do. Understanding Self-Motivation. Penguin books.
Jäntti, L. & Hirvonen, K. (2016). Murkkumotivaation avaimet. Educons.
Martela, F. (2015). Valonöörit. Sisäisen motivaation käsikirja. Gummerus.

Opi tukemaan opiskelumotivaatiota

Käsitteet hukassa?

Tartuin innolla Anne Lene Johnsenin ja Elin Natåksen paljon mainostettuun kirjaan Ymmärrä matematiikkaa. Halusin selvittää, mikä on se juttu, jolla kirjoittajat auttavat ylittämään matematiikkaan liittyvät vaikeudet. Kantavaa ideaa ei tarvinnut etsiä kauaa: He aloittavat peruskäsitteiden opetuksesta. Näin he varmistavat, että oppilailla on työkaluja ajattelun hallintaan ja informaation lajittelemiseen. Eikä tässä tarkoiteta mitään erityisen matemaattisia käsitteitä, vaan aivan tavallisia, kuten esimerkiksi väri, muoto, koko, paikka, lukumäärä, ääni, pinta, lämpötila, maku, haju, aika, muutos, nopeus tai paino. Toki näiden lisäksi tarvitaan myös monenlaisia opittavaan asiaan liittyviä käsitteitä.

Kaikkihan nyt peruskäsitteet ymmärtävät, tulee ensimmäisenä mieleen. Kirjoittajien kokemuksen mukaan näin ei ole. Se on tyypillinen aikuisen harhakäsitys, joka johtunee siitä, että peruskäsitteet yleensä ovat aikuiselle niin tuttuja ja tiedostamatta käytettyjä työkaluja.

Käsitteet hukassa

”Älä erehdy pitämään itsestään selvänä, että lapsi on oppinut tärkeät käsitteet”, Anne ja Elin varoittavat ja jatkavat: ”Älä aliarvioi perusasioiden opettamisen merkitystä. Aikuisen voi olla vaikeaa huomata, milloin tällaisia peruskäsitteitä on jäänyt oppimatta – milloin ongelmana voi olla eri muotojen tai muiden käsitteiden erottelu. Eikä siinä ole mitään ihmeellistä – emmehän me aikuiset tule edes ajatelleeksi, kuinka me käytämme näitä käsitteitä koko ajan. Emme tiedä, että ne on joskus pitänyt oppia, vaan kuvittelemme tietoisuuden niistä kehittyneen meissä jotenkin itsestään – mikäli ylipäätään tiedostamme koko tietoisuutta.”

Miksi käsitteet sitten ovat niin tärkeitä? Tarvitsemme niitä jatkuvasti informaation tunnistamiseen ja lajitteluun. Käsite on luokiteltu ilmiö ja sanat ovat käsitteiden symboleja. Kaikki jäsentäminen ja oppiminen perustuu käsitteisiin. Käsitteet luovat järjestyksen ja helpottavat muistamista. Jos käsitteissä on aukkoja, on vaikea seurata opetusta. Ei ole työkaluja asettaa informaatiota oikeaan yhteyteen, yhdistää aiemmin opittuun. Käsitteiden avulla pystymme luomaan asioista mielikuvia, jotka auttavat ymmärtämään, mihin näitä asioita on mahdollista käyttää.

Vanhempina voimme tehdä paljon käsitteiden omaksumisen hyväksi. Kielen, ajattelun työkalun, käyttäminen on tärkeää. Käsitteiden käyttö kehittyy aina, kun joutuu pukemaan ymmärrystä sanoiksi. Anne ja Elin antavatkin perheille mm. seuraavia vinkkejä:

  • Koettakaa järjestää yhteisiä aterioita. Istukaa ruokapöydässä pitkään. Jutelkaa asioista kaikessa rauhassa, ihan mistä tahansa. Tehkää myös lasten nukkumaanmenosta yhteinen hetki.
  • Järjestäkää kotiin ruutuvapaita vyöhykkeitä, joko tietyissä huoneissa tai tiettyyn aikaan.
  • Pelatkaa yhdessä kortti- ja lautapelejä.
  • Laittakaa ruokaa tai leipokaa yhdessä. Kokatessa on otollinen hetki puhua litroista, grammoista ja asteista, paikoista uunin sisällä, vuokien halkaisijoista ja ympärysmitoista ja kaikkien näiden sanojen merkityksestä.
  • Lähtekää kävelylle ja keskustelkaa eri kasvien, eläinten ja luonnon muiden ilmiöiden ominaisuuksista. Katsokaa lämpömittarista lämpötila ennen retkeä ja sen jälkeen.

Peruskäsitteiden oppiminen ja vahvistaminen hoituu siis puhumalla ja puhuminen sujuu luontevasti yhdessä asioita tekemällä.

Lähde: Anne Lene Johnsen ja Elin Natås: Ymmärrä matematiikkaa, 23-metodilla menestykseen

Ongelmanratkaisu

Venla löytää itse ratkaisun

Tapahtunut aikaisemmin: Samppa on oivaltanut tunteiden hyväksymisen merkityksen ja pääsee sitä kautta vihdoin riidan jälkeen keskusteluyhteyteen tyttärensä Venlan kanssa. Ensimmäistä kertaa hän myös tietoisesti kokeilee aktiivista kuuntelemista itselleen tyypillisen oman mielipiteensä jyräyttämisen sijasta. Asennoistakin näkee, että nyt on yhteys kunnossa.

Kohtaaminen

Juuri kun keskusteluyhteys oli löytynyt, Venlan kielenkäyttö opettajasta aiheutti Sampalle voimakasta tarvetta lausua muutama melko painava opastus. Hän kuitenkin onnistui juuri ja juuri nielaisemaan tulossa olevan ryöppynsä ja siirtämään tästä puhumisen myöhemmäksi. Se näköjään kannatti…

Oivallus
© Katariina Hirvonen & Lauri Jäntti

Vanhempana olemisessa on upeita hetkiä. Erityisesti, kun oivaltaa siitä jotain uutta.

Samppa saa aikaan keskustelun

Sampan pitkäaikaisena haaveena on päästä kohtaamaan Venla kunnolla, juttelemaan asioista ja ymmärtämään tämän tapaa ajatella.

Vahva kontakti

Suuri askel eteenpäin oli, kun hän älysi osoittaa ymmärtävänsä ja hyväksyvänsä Venlan tunteen, vaikka ei erityisemmin tuosta tunteesta pitänytkään.

Tunteen sanoittaminen

Venlan lyhyt vastaus oli parasta, mitä Samppa oli kuullut aikoihin. Tilanne kehittyi hyvään suuntaan.

Kuunteleminen
©
 Katariina Hirvonen & Lauri Jäntti

Samppa onnistui kuin onnistuikin hillitsemään itsensä, eikä ruvennut esittämään omia ideoitaan ratkaisuiksi. Mihinkähän tämä aktiivinen kuunteleminen tuleekaan johtamaan…

jatkuu

Apua vanhemmille