Vanhempi, tiesitkö että olet ohjannut ilmiöoppimista?

Oletko tullut ajatelleeksi, että jokainen yli kolmivuotiaan lapsen vanhempi on jo ohjannut ilmiöoppimista? Kyllä, juuri sitä samaa, mistä on viime aikoina puhuttu paljon koulujen uusien opetussuunnitelmien yhteydessä.

Lapsella on kiinnostuksen kohde, hän esittää siitä kysymyksiä ja pyrkii ymmärtämään kyseessä olevaa ilmiötä. ”Kuinka kivet kasvavat?”, ”Miksi ihmisellä on napa?”, ”Miksi äidit nukahtavat aina kesken elokuvan?” Ilmiöoppimisen yksi vahvuus on merkityksellisyyden kokemus, joka syntyy, kun päästään tutkimaan omassa ympäristössä ja elämässä tunnistettavia ilmiöitä.

Meillä vanhemmilla on suuri houkutus täräyttää vaikeaankin kysymykseen jokin nopea ”eroonpääsyvastaus”, tai sitten tunnustaa tietämättömyytemme. Ilmiöoppimisen opetukselliset menetelmät tarjoavat kuitenkin muitakin vaihtoehtoja etenemiseen.

ilmiöoppiminen
Murkkumotivaation avaimet (2016)

Haasteellista kysymystä kannattaa pitää kiinnostuksen osoituksena ilmiöön ja jokaista laajaa kysymystä mahdollisuutena pitkällekin menevään oppimiseen. Jos nopean vastauksen antamisen sijaan ehdimme hetkeksi pistää kännykän syrjään, pysähtyä kysymykseen ja jutella lapsen kanssa, siitä saattaa seurata kaikenlaista hyvää. Hän ehkä oppii uusia käsitteitä ja voi jopa innostua omatoimiseen jatkotiedon hakemiseen. Voi syntyä pieni tutkimusprojekti, jossa hän ryhtyy kokeilemaan omia teorioita käytännössä. Näitä tutkimusprojekteja kannattaa muuten sitten hiukan seurata ja pitää vakuutukset kunnossa 🙂

Jos ja kun toivottavasti rohkaistut kokeilemaan, tässä muutamia vinkkejä etenemiseen:

  • kuuntele lapsen kysymys tarkkaan
  • tarkenna sitä jollakin vastakysymyksellä, mikä auttaa ymmärtämään lapsen ajattelua asiasta (esim. ”mistä sulle tuli tommonen kysymys mieleen?”)
  • pohtikaa yhdessä, mistä kaikista suunnista vastausta voisi lähteä etsimään
  • auta ymmärtämään asiaan liittyviä käsitteitä (jopa meille itsestäänselvät peruskäsitteet saattavat olla lapselle epäselviä, esim. muoto, pinta, muutos tai nopeus)
  • kannusta lasta keksimään erilaisia selityksiä ilmiöille. Älä tyrmää hullujakaan selityksiä, vaan esitä niistä tarkentavia kysymyksiä.
  • anna lapsen edetä omaa vauhtiaan, mutta tue tarvittaessa
  • jos innostusta omatoimiseen etenemiseen ei rupea näkymään, kerro paras mahdollinen oma vastauksesi. Ole samalla ylpeä siitä, että yhteinen juttelunne kuitenkin näytti hänelle erilaisia tapoja pohtia asiaa.
  • kun seuraava sopivan laaja kysymys tulee, kokeile uudelleen

Kun lapsi saa rakentaa osaamista rauhassa aikaisemman osaamisensa varaan, syntyy laajempaa ymmärrystä, ja syntyneen uuden tiedon soveltaminen muihinkin tilanteisiin helpottuu.

”Ilmiömäisenä” vanhempana toimiminen on oikeastaan aika hauskaa ja mielenkiintoista  puuhaa. Aikaa se tietysti vaatii, ja välillä kysymysten tulva tuntuu loputtomalta. Ei kuitenkaan yhtään hassumpi tapa investoida tulevaisuuteen.

Onko lahjakkuus tärkeämpää kuin motivaatio – vai päinvastoin?

Adam Grant kertoo kirjassaan Give and take (2013) tutkimuksesta, johon osallistui maailman parhaita muusikoita, tieteenharjoittajia ja urheilijoita. Haastatellessaan eturivin pianisteja tutkijat huomasivat hämmästyksekseen, että suurimmalla osalla näistä huippumuusikoista oli ollut alkuvaiheessa melko vaatimaton lahjakkuuden taso. He kyllä erottuivat perheessä ja lähinaapurustossa, mutta eivät nousseet esiin paikallisella, alueellisella tai kansallisella tasolla.

Toinen hämmästyksen aihe tutkijoille oli, että näiden huippupianistien ensimmäinen opettaja oli tyypillisesti aivan tavallisen tuntuinen naapuruston musiikinopettaja. Pianistit eivät siis olleet huippulahjakkaita eivätkä päässeet heti huippuopettajien ohjattaviksi, mutta kehittyivät silti ajan kuluessa maailman parhaiksi pianisteiksi. Miksi?

Se, missä nämä pianistit erosivat muista, oli harjoittelun määrä. He olivat motivoituneita harjoittelemaan huomattavasti muita enemmän. Kävi ilmi, että näiden huippujen ensimmäiset opettajat olivat välittäviä, ystävällisiä ja kärsivällisiä ja saivat musiikin tuntumaan mielenkiintoiselta ja hauskalta. Muusikonalut saivat hyvin positiivisia kokemuksia ensimmäisistä tunneistaan, mistä syntyi halu oppia enemmän ja alkukimmoke tiiviiseen harjoitteluun. Oppilaat saivat tutkia erilaisia mahdollisuuksia ja kokea kaikenlaisia musiikillisia aktiviteetteja ennemmin kuin altistua ”oikein tai väärin” tai ”hyvä tai huono” -kommenttien vaikutuksille.

Tämä antaa vahvistusta sille, ettemme me vanhemmat turhaan houkuttele lapsiamme ”löytöretkille” uusiin maailmoihin, vaikkapa museoihin, taidenäyttelyihin, konsertteihin, kylätapahtumiin, elokuviin tai kirjastoihin. Kun annamme heidän kaikessa rauhassa nähdä, tutkia ja kokeilla erilaisia asioita, luomme heille mahdollisuuksia innostua johonkin syvemmin.

Kehittymisessä luontainen lahjakkuus tietysti auttaa, ja harrastuksen tai ammatin vaatimien perusedellytysten tulee täyttyä. Tuon alkutason ei kuitenkaan tarvitse olla kovin korkea edes huipputasolle pyrittäessä. Motivaatio ja innostus rupeavat äkkiä merkitsemään lahjakkuutta enemmän. Ja kun motivaatio syttyy, alkaa näkyä määrätietoisuutta, periksiantamattomuutta ja sisua kohti jotakin pidemmän tähtäimen tavoitetta.

Osaajaksi tulemiseen alalla kuin alalla tarvitaan ripaus lahjakkuutta, mutta ehkä huomattavasti vähemmän, kuin yleisesti kuvittelemme. Innostus ja motivaatio itsensä kehittämiseen harjoittelemalla taitaa sittenkin olla lahjakkuutta tärkeämpi tekijä.


Opi tukemaan motivaatiota

 

Palkitsemisen haaste

Iltasanomat otsikoi tiistaina 7.8.2018 räväkästi:

Palkitsemisen haaste

Uteliaana ostin numeron ja löysin sisäsivulta toteamuksen, ettei palkitseminen hyvästä koulutyöstä kannata. Siinä olikin kaikki palkitsemisesta. Oli hiukan huijattu olo ihan kivasti tehdystä muusta jutusta huolimatta.

Koulutöistä palkitsemista kannattaa pohtia vähän laajemmin. Kysymyshän on ulkoisesta motivaatiosta, eli palkkioita tarjoamalla ja maksamalla pyritään saamaan halutunlaisia tuloksia. Onko se oikein? Kannattaako se?

Ihanteellista olisi, jos työhön kuin työhön löytyisi sisäinen motivaatio, ts. tekemisestä itsestään ja sen aikaansaannoksista saisi sen voiman, millä jaksaa eteenpäin. Asioissa, missä innostus vauhdittaa etenemistä, palkitseminen voi olla haitallista. Palkittu voi kokea palkkion ulkoiseksi ohjaukseksi johonkin sellaiseen, mikä ei ole hänelle mieluista, ja innostus rupeaa hiipumaan.

Mitä sitten voi tehdä, kun havaitsee innostusta ja sisäistä motivaatiota ja tekisi mieli palkita siitä? Kannattaa hetki vielä miettiä, onko palkitseminen ollenkaan tarpeellista. Ja jos on, voiko sen toteuttaa siten, että siinä olisi mahdollisimman vähän ulkopuolisen ohjauksen tuntua.

Entä kun minkäänlaista innostusta ei ole havaittavissa eli sisäistä motivaatiota ei kertakaikkiaan löydy?

sitkeä kuunteleminen

Silloin voi auttaa etsimään sisäistettyä motivaatiota, eli kiinnostusta hiukan ikävämpään asiaan sen takia, että se palvelee jotain isompaa, lapselle tärkeää hienoa asiaa. Esimerkiksi kurjalta tuntuvia kouluaineita saattaa sietää paremmin, jos huomaa niiden hyvän hoitamisen lisäävän valinnan mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Yhteinen tulevaisuuden pohdinta lapsen kanssa saattaa olla ihan riittävä motivaattori tähän.

Jos motivaatio on edelleen kateissa, voi mennä vieläkin enemmän ulkoisen motivaation suuntaan. Tällöin kannattaa muistaa, että palkkioilla yleensä saadaan korkeintaan sitä, mistä palkitaan. Ovatko silloin arvosanat se tärkein juttu? Arvosanathan mittaavat kokeissa ja näytöissä onnistumista, eivät välttämättä edes osaamista. Lisäksi, jos koetulokset ovat huonoja, ajattelu voi synkistyä tarpeettomasti. Luvattu palkkio ei kannustakaan enää yrittämään vaan pikemminkin lannistaa. Mieleen saattaa tulla peräti jokin kepulikonsti. Arvosanojen sijasta voi seurata yrittämistä, itsensä likoonlaittamista ja tekemistä, ja palkita sitten niiden perusteella.

Olenko sitten samaa mieltä tuon Iltasanomien otsikon kanssa? Olen nähnyt niin paljon erilaisia vanhempia, lapsia, perheitä ja tilanteita, että vastaan kyllä ja ei. Siinä mielessä kyllä, etten arvosanoista palkitsemista koskaan lähtisi ensimmäisenä kokeilemaan.

Lisää motivaatiosta:
Deci, E. L. (1995). Why we do what we do. Understanding Self-Motivation. Penguin books.
Jäntti, L. & Hirvonen, K. (2016). Murkkumotivaation avaimet. Educons.
Martela, F. (2015). Valonöörit. Sisäisen motivaation käsikirja. Gummerus.

Opi tukemaan opiskelumotivaatiota

Samppa saa aikaan keskustelun

Sampan pitkäaikaisena haaveena on päästä kohtaamaan Venla kunnolla, juttelemaan asioista ja ymmärtämään tämän tapaa ajatella.

Vahva kontakti

Suuri askel eteenpäin oli, kun hän älysi osoittaa ymmärtävänsä ja hyväksyvänsä Venlan tunteen, vaikka ei erityisemmin tuosta tunteesta pitänytkään.

Tunteen sanoittaminen

Venlan lyhyt vastaus oli parasta, mitä Samppa oli kuullut aikoihin. Tilanne kehittyi hyvään suuntaan.

Kuunteleminen
©
 Katariina Hirvonen & Lauri Jäntti

Samppa onnistui kuin onnistuikin hillitsemään itsensä, eikä ruvennut esittämään omia ideoitaan ratkaisuiksi. Mihinkähän tämä aktiivinen kuunteleminen tuleekaan johtamaan…

jatkuu

Apua vanhemmille

Ratkaisuja Tatun sopimusrikkomukseen ja valehteluun

Tatu oli rikkonut sopimuksen isänsä kanssa ja valehdellut jälkiä peittääkseen. Pyysimme ehdottamaan ratkaisuja tilanteeseen (http://www.educons.fi/rangaistus/) ja saimme yhteensä kymmenen vastausta. Suuri kiitos niistä! Ne toivat hienosti esiin lukuisia näkökulmia asiaan. Seuraavassa otteita vastauksista sijoiteltuna erilaisia toimia kuvaavien otsikoiden alle:

  1. Syiden pohdinta – pyrkimys ymmärtää, mitä tapahtui
    ”Oppimisen esteet voivat liittyä opetuksen puutteellisuuteen, ajankäytön hallintaan tai vaikkapa huonosti nukuttuun tai liian lyhyeen uneen.”
    ”Vanhemmilla voi olla työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmia tai he eivät muuten osaa olla tukena.”
    ”Kohtuuttomien rangaistusten pelko saa lapsen herkästi salaamaan tai valehtelemaan. Myös rajojen puuttuminen voi saada aikaan pelkoa.”
    ”Ripa voisi todeta, että Tatua varmaankin pelotti kertoa tapahtuneesta ja samoin isän reaktio valehteluun ja epäonnistumiseen kokeessa. Ehkä Tatu saisi silloin rohkeutta ja tilaa kertoa itse, miten tehtävien tekeminen jäi ja kynnys aloittaa kasvoi ja kasvoi.”
    ”Ehkä Tatun oli tarkoitus tehdä tehtäviä, mutta ne vain siirtyivät kunnes aika loppui.”
  2. Omien tunteiden kuvaaminen
    ”Ripan roolissa kertoisin myös pettyneeni Tatuun, sillä luotin hänen hoitavan tämän asian kunnolla.”
  3. Etenemiskeinon tarjoaminen Tatulle
    ”Sovitaan selkeät tavoitteet ja kannustetaan lasta hyvissä ajoin pyytämään apua, jos tuntuu vaikealta tai tuntuu ettei tavoitteisiin kyetä.”
    ”… saa uuden mahdollisuuden näyttää luotettavuutensa ja tunnollisuutensa seuraavassa kokeessa …”
    ”Kokeen uusiminen on tarpeeksi hyvä rangaistus.”
    ” Tulevaisuudessa sovittuihin asioihin käytettävä aika priorisoidaan niin, että työ tehdään ennen vapaa-ajan harrasteita.”
    ” Tarjoutui auttamaan jatkossakin esim. viikonloppuisin sovittuna aikana. Ja ehdotti keskustelua matematiikan opettajan kanssa. Ehkä he yhdessä löytäisivät hyvän ratkaisun Tatun riittävän hyvien matematiikan taitojen saamiseksi.”
  4. Ehdotusten kysyminen Tatulta itseltään
    ”Jos olisin Ripa, kysyisin Tatulta, miten hän itse menettelisi asiassa, ja selvittäisin, miksei hän voinut olla rehellinen.”
    ”Ripa antaisi Tatun tehtäväksi keksiä harjoitustehtävien kotona tekemisen lisäksi toisen tavan (tapoja) opiskella matematiikkaa.”
    ”Hän kysyi Tatun ajatuksia matematiikan opiskelusta.”
    ” Tatua pyydetään itse keksimään ratkaisu ongelmaan. Ja kun hän itse keksinyt ratkaisun, pyytää vanhempaansa kuuntelemaan ja hyväksyttämään sen ja kenties vanhemmat vielä siinä hienovaraisesti antaa vinkkejä.”Mitä tehdä?
  5. Rankaiseminen, seurauksista kertominen tai niillä uhkaaminen
    ”… aiheesta käydään vakava keskustelu että tällaista ei voi tapahtua enää. Keskustelussa olisi hyvä tuoda ilmi että jatkossa valehtelu ja salailu ovat tekoja joista on seuraukset (esim puhelin pois tai joku muu kiva juttu vähemmälle)”
    ” Näin ei heti tule rangaistusta vaan ensin keskustellaan asiasta ja varoitetaan mitä seuraa jos noin toimii vielä ja kuitenkin samalla antaa nuorelle uuden mahdollisuuden näyttää että häneen voi luottaa ja sovitut pidetään.”
    ” Niin kauan kun aiemmin jo sovitut tehtävät ovat tekemättä, ei harjoituksiin ole menemistä.”
    ” Valehtelusta jokin rangaistus; esim. kännykkä/pelit pois pariksi päiväksi, viikkorahan jäädytys. Ennen seuraavaa koetta harkat väliin koetta edeltävinä päivinä.”
    ” Ripa lausukoon Tatulle, että hakkaa tämän niin että Tatu on tänään musta ja ensi viikolla vähän erivärinen, ellei uusintakokeesta tule kiitettävää.”
  6. Kannustus tai palkkion lupaaminen
    ”… tehdään selväksi että on olemassa erilaisia mahdollisuuksia oppia ja opiskella ja että oppiminen on oikeasti kivaa kun oppimisen esteet saadaan poistettua.”
    ”Onnistuneesta suorituksesta voi sittten palkita vaikka yhteisellä hamppariaterialla tms asialla joka nuorelle mieleen.”
    ”Ripa voisi kannustaa Tatua kertomalla, että matematiikkaa voi kyllä edelleen treenata kotona isän kanssa, ja ettei mitään ole menetetty tulevaisuuden suhteen, yksi koe on kuitenkin yksi koe vain.”
    ”Jotta vaatimukset eivät käy liian ankeiksi, hyvin ja sovitusti tehdystä työstä voidaan antaa myös jotain ylimääräistä positiivista kannustetta esim. vapaa-aikaan tai harrastuksiin liittyen.”
    ” Koetuloksesta jokin porkkana (rahaa, leffaan, peliä katsomaan tms.)”
  7. Seuraaminen
    ”… tällä kertaa kun ei ole työmatkaa, voisi tehtävien tekoa seurata tarkemmin.”
    ”Tekemättä jääneet tehtävät tehdään valvotusti, jotta asia tulisi opeteltua.”
    ” Vanhemmat valvovat, että Tatu toimii tehdyn ratkaisun mukaisesti.”

Hyvitys

Syiden pohtiminen on varmaankin luonnollinen reaktio meille kaikille. Tässä on hyvä muistaa ajattelun ja uskomusten vaikutus havainnointiin. Huomaamme Tatun käyttäytymisessä helpoiten sellaisia asioita, jotka tukevat ennakkokäsityksiämme. Asioiden muut puolet saattavat jäädä kokonaan huomaamatta. Syiden pohtiminen voi myös johtaa meidät eläytymään Tatun tunteisiin ja ymmärtämään niitä. Jos tämä välittyy Tatulle edes pyrkimyksenä ymmärtää ja hyväksyä hänen tunteensa, se voi lisätä hänen rohkeuttaan kertoa itse, mitä tapahtui, kuten eräässä ratkaisuehdotuksessa todettiin.

Ripan omien tunteiden kuvaaminen sisältyi vain yhteen ratkaisuehdotukseen. Tapahtunut tarjoaa mahdollisuuden kuvata Tatun käyttäytymisen vaikutusta toiseen ihmiseen, isään. Se tilaisuus kannattaa hyödyntää. Vanhempi on lapselle tärkeä ihminen, vaikka murrosikäinen usein varookin kaikin tavoin tuon tärkeyden näyttämistä.

Etenemistavoista puhuessaan Ripan kannattaa kertoa selvästi omat odotuksensa. Samalla hän voi avata omaa ajatteluaan oikeasta ja väärästä. Tatun ideoita kannattaa hyödyntää ja tarjota hänelle vähintään kaksi vaihtoehtoa, mistä valita. Vaikka mikään vaihtoehto ei olisi Tatulle kovin mieluinen, vähiten ikävän vaihtoehdon valinta on hänen valintansa ja sitouttaa häntä toimimaan valinnan mukaisesti.

Rankaisemiseen ja palkitsemiseen sisältyy yleensä ehto: Jos teet niin kuin minä sanon, vältät rangaistuksen tai saat palkkion. Hankalana puolena näissä on, että ne eivät juurikaan motivoi muuhun kuin rangaistuksen välttämiseen tai palkkion ansaitsemiseen. Motivaatiota itse asiaan, matematiikan opiskeluun, niillä on vaikea saada aikaan.

Valehtelun osalta on keskustelu ja omien arvojen avaaminen Tatulle todennäköisesti rangaistusta tehokkaampi keino saada asia kuntoon. Tatu, kuten eräässä vastauksessa todettiin, todennäköisesti tietää tehneensä väärin. Silloin kannattaa kertoa keinoja, joilla teon voi hyvittää. Se voi johtaa neuvotteluun, missä vielä tarkennetaan hyvitystapa. Siinä Ripa voi ottaa huomioon sellaiset Tatun tarpeet, joita ei ensin tullut ajatelleeksi. Yksipuolinen rangaistusten tai palkkioiden määrääminen harvoin johtaa hyvään tulokseen. Vaikka vanhemman tuleekin asettaa rajat, joista ei neuvotella, se ei tarkoita, ettei olisi runsaasti myös neuvoteltavissa olevia asioita. Aktiivinen päätöksentekoon osallistuminen edistää myös lasten moraalista pohdiskelua.

Lopuksi on vielä syytä todeta, että kaikki tapaukset, tilanteet ja ihmiset ovat erilaisia. Kaikkeen sopivia patenttiratkaisuja ei ole olemassa. Erilaisia vaikutusmekanismeja voi kuitenkin oppia ymmärtämään ja löytämään sitä kautta parhaita ratkaisuja juuri omaan tilanteeseen.

Apua vanhemmille