Palkitsemisen haaste

Iltasanomat otsikoi tiistaina 7.8.2018 räväkästi:

Palkitsemisen haaste

Uteliaana ostin numeron ja löysin sisäsivulta toteamuksen, ettei palkitseminen hyvästä koulutyöstä kannata. Siinä olikin kaikki palkitsemisesta. Oli hiukan huijattu olo ihan kivasti tehdystä muusta jutusta huolimatta.

Koulutöistä palkitsemista kannattaa pohtia vähän laajemmin. Kysymyshän on ulkoisesta motivaatiosta, eli palkkioita tarjoamalla ja maksamalla pyritään saamaan halutunlaisia tuloksia. Onko se oikein? Kannattaako se?

Ihanteellista olisi, jos työhön kuin työhön löytyisi sisäinen motivaatio, ts. tekemisestä itsestään ja sen aikaansaannoksista saisi sen voiman, millä jaksaa eteenpäin. Asioissa, missä innostus vauhdittaa etenemistä, palkitseminen voi olla haitallista. Palkittu voi kokea palkkion ulkoiseksi ohjaukseksi johonkin sellaiseen, mikä ei ole hänelle mieluista, ja innostus rupeaa hiipumaan.

Mitä sitten voi tehdä, kun havaitsee innostusta ja sisäistä motivaatiota ja tekisi mieli palkita siitä? Kannattaa hetki vielä miettiä, onko palkitseminen ollenkaan tarpeellista. Ja jos on, voiko sen toteuttaa siten, että siinä olisi mahdollisimman vähän ulkopuolisen ohjauksen tuntua.

Entä kun minkäänlaista innostusta ei ole havaittavissa eli sisäistä motivaatiota ei kertakaikkiaan löydy?

sitkeä kuunteleminen

Silloin voi auttaa etsimään sisäistettyä motivaatiota, eli kiinnostusta hiukan ikävämpään asiaan sen takia, että se palvelee jotain isompaa, lapselle tärkeää hienoa asiaa. Esimerkiksi kurjalta tuntuvia kouluaineita saattaa sietää paremmin, jos huomaa niiden hyvän hoitamisen lisäävän valinnan mahdollisuuksia tulevaisuudessa. Yhteinen tulevaisuuden pohdinta lapsen kanssa saattaa olla ihan riittävä motivaattori tähän.

Jos motivaatio on edelleen kateissa, voi mennä vieläkin enemmän ulkoisen motivaation suuntaan. Tällöin kannattaa muistaa, että palkkioilla yleensä saadaan korkeintaan sitä, mistä palkitaan. Ovatko silloin arvosanat se tärkein juttu? Arvosanathan mittaavat kokeissa ja näytöissä onnistumista, eivät välttämättä edes osaamista. Lisäksi, jos koetulokset ovat huonoja, ajattelu voi synkistyä tarpeettomasti. Luvattu palkkio ei kannustakaan enää yrittämään vaan pikemminkin lannistaa. Mieleen saattaa tulla peräti jokin kepulikonsti. Arvosanojen sijasta voi seurata yrittämistä, itsensä likoonlaittamista ja tekemistä, ja palkita sitten niiden perusteella.

Olenko sitten samaa mieltä tuon Iltasanomien otsikon kanssa? Olen nähnyt niin paljon erilaisia vanhempia, lapsia, perheitä ja tilanteita, että vastaan kyllä ja ei. Siinä mielessä kyllä, etten arvosanoista palkitsemista koskaan lähtisi ensimmäisenä kokeilemaan.

Lisää motivaatiosta:
Deci, E. L. (1995). Why we do what we do. Understanding Self-Motivation. Penguin books.
Jäntti, L. & Hirvonen, K. (2016). Murkkumotivaation avaimet. Educons.
Martela, F. (2015). Valonöörit. Sisäisen motivaation käsikirja. Gummerus.

Opi tukemaan opiskelumotivaatiota

Samppa pulassa


Warning: in_array() expects parameter 2 to be array, null given in /biz/1/educo/html/wp-content/plugins/caldera-forms/classes/forms.php on line 727

Warning: in_array() expects parameter 2 to be array, null given in /biz/1/educo/html/wp-content/plugins/caldera-forms/classes/forms.php on line 727

Samppa on lukenut kaikenlaisia neuvoja hyvästä kohtaamisesta nuorten kanssa. Mutta tilanteet syntyvät niin äkkiarvaamatta, silloin kun niitä osaa vähiten odottaa.

Myrsky uhkaa

Sulkapallokaveri Ripakin auttoi kirjoittamalla Sampan käyttöön ideoita, mitä voisi kokeilla (Murkkumotivaation avaimet). Ongelma vain on, että ne hyvältä tuntuvat ideat eivät tahdo tulla mieleen silloin, kun niitä eniten tarvitsisi. Sampalla menee Venla-murkkunsa kanssa yleensä ihan kohtuullisesti, mutta joskus he törmäävät oikein kunnolla, eivätkä kummankaan sanavalinnat ole silloin ihan onnistuneimmasta päästä…

Riita
© Katariina Hirvonen & Lauri Jäntti

Kurja juttu. Kuinkahan tuosta pääsisi eteenpäin? Mitähän Sampan kannattaisi Venlan isänä tehdä seuraavaksi ja minkälaisia asioita hänen olisi hyvä huomioida? Kerro omat vinkkisi 27.8.2017 mennessä alla olevalla lomakkeella. Palkitsemme mielestämme upeimman vinkin kirjalla Murkkumotivaation avaimet ja kerromme sitten Sampan ja Venlan etenemisestä viikon välein täällä blogissamme ainakin sen verran, että tämän tilanteen ratkaisu rupeaa häämöttämään.

Apua vanhemmille

Motivaatiota reitinvalinnalla

Motivaation löytäminen ulkopuolelta määrättyihin asioihin voi joskus tuntua ylivoimaiselta. Silloin voit muistuttaa, että asioihin lähestymiseen on useita reittejä. Jokin reitti auttaa näkemään kiinnostavia yksityiskohtia ja jokin toinen tulevaisuuden hyötyjä. Yhdenkin kiinnostavan yksityiskohdan löytäminen saattaa synnyttää oppimistavoitteen, joka helpottaa isomman kokonaisuuden ymmärtämistä ja omaksumista.

blogi2171blogi2172blogi2173
© Katariina Hirvonen & Lauri Jäntti & Educons Oy

Kun oma reitti aiheeseen on löytynyt, kannattaa katsoa, kuinka koulun oppimistavoitteet tulevat myös sillä reitillä täytetyiksi. Näin tulee asian muodollinenkin puoli (kunnon arvosanat) hoidettua.

Murkkumotivaation avaimet

Vauhtia vahvuuksista

Koulujutut ovat usein aika räjähdysherkkä keskustelunaihe. Sopivan hetken koittaessa aihetta voi lähestyä hiukan kiertäen, vahvuuksien etsimisen kautta.

vahvuudet
vahvuudet
vahvuudet
vahvuudet
© Katariina Hirvonen & Lauri Jäntti & Educons Oy

Hyvä ilmapiiri mahdollistaa jatkamisen vaikkapa tavoitteita kohti, minne Ripa ihailtavalla neuvokkuudella (sitä kuitenkaan itse huomaamatta) seuraavaksi suuntaa.


Hyvää joulua

Näin autat suunnan löytämisessä

Epäröikö aikuistumassa oleva lapsesi tekemiään opiskeluvalintoja tai ylipäätänsä opiskelun mielekkyyttä? Epäröinti on ymmärrettävää, sillä valinnanmahdollisuudet ovat lisääntyneet huimasti ja päätöksenteko käy työstä. Päätöksen jälkeenkin saattaa helposti jäädä miettimään, oliko ratkaisu paras mahdollinen ja olisiko sittenkin kannattanut valita toisin.

Epävarmuus valinnoista

Vanhempana voit helpottaa hänen tuskaansa kertomalla, ettei ole olemassa yhtä oikeaa ihanneuraa, vaan useita sopivia. Ja ehkä kannattaisi myös muistuttaa, ettei työn sopivuutta itselle voi varmasti tietää etukäteen kokeilematta edes jotakin osa-aluetta siitä ensin. ”So what” hän saattaa puuskahtaa kyllästyneenä, mutta mitäpä, jos jatkaisit hänen olonsa helpottamista vaikkapa seuraavalla tavalla:

Hyvä aloitus on jossain sopivassa välissä herätellä keskustelua, minkälaisista tekemisistä hän pitää tekemisen itsensä vuoksi. Vauhtia keskusteluun voi ottaa vaikkapa tähänastisesta opiskelusta, harrastuksista ja tehdyistä töistä.

  • Minkälaiset tekemiset niissä ovat tuntuneet itselle sopivilta?
  • Minkälaisessa ympäristössä ja minkälaisten ihmisten kanssa on ollut hauska tehdä hommia?
  • Mikä on innostanut, potkaissut liikkeelle?
  • Missä hän tuntee olevansa hyvä?
  • Minkälaisista asioista muut ovat kehuneet häntä?

Varmaan itsekin pystyt muistuttamaan häntä monenlaisista tilanteista, jotka auttavat näkemään hänen vahvuuksiaan ja myös tuomaan hänelle lisävoimaa pohdiskeluun.

Kun nuori paremmin hahmottaa itselleen tärkeitä ja merkityksellisiä asioita, on helpompi pohtia erilaisia mahdollisia tulevaisuuskuvia. Seuraavaksi voisivat keskusteluhetkenne keskittyä miettimään ympäristön tarpeita. Vaikka olisi kuinka hyvä jossakin asiassa, toimeentulo voi olla vaikeaa, ellei kyseiselle osaamiselle ole riittävästi kysyntää. Siksi esimerkiksi seuraavien kysymysten pohtiminen auttaa eteenpäin:

  • Mitä omiin kiinnostusalueiseen liittyvää apua voisi tarjota naapureille? Entä lähiseudun yrityksille?
  • Missä olisi eniten kysyntää omiin kiinnostusalueisiin liittyville palveluille?
  • Mitä kaikkea ihmiset ja organisaatiot ylipäätänsä tarvitsevat nyt ja lähitulevaisuudessa?

Netistä, sanomalehdistä, radio- ja tv-ohjelmista saatte ideoita tähän keskusteluun.

Edellä mainittujen keskusteluhetkien jälkeen voisitte ideoida töitä, jotka saattaisivat olla jollakin tavalla houkuttelevia. Huomaa, ettei niiden tarvitse olla mitään perinteisiä ammatteja, vaan itse ideoidut tavat hankkia elantoa ovat myös mahdollisia. Kun listalla on kymmenkunta ehdokasta, ne voi laittaa kiinnostuksen mukaiseen järjestykseen ja ruveta vaikka yhdessä ideoimaan, kuinka lähteä selvittämään niiden soveltuvuutta tarkemmin.

  • Missä kiinnostavaa työtä voisi kokeilla?
  • Voisiko jotain ammattilaista seurata hänen työskennellessään ja haastatella häntä?
  • Löytyisikö asiaan liittyviä videoita tai kirjoituksia?
  • Missä kaikkialla olisi mahdollista oppia työhön liittyviä asioita?

Tämän jälkeen voit antaa arvokasta apua auttamalla häntä syntyneiden ideoiden kokeilemisessa ja testaamisessa. Yksi mahdollisuus on kannustaa tekemään pieninä rinnakkaisprojekteina sellaisia tehtäviä, joiden kautta hän saa tuntemuksia ideoiduista töistä. Projektit voivat olla vaikka valokuvausta opiskelun ohella tai urheiluvalmennusta biologian opintojen lomassa. Ilman suuria sitoumuksia testataan erilaisia mahdollisuuksia ja tunnustellaan oikeita suuntia. Reitti poukkoilee, koska välillä tehdään vääriä valintoja, mutta uusien reitinvalintojen kautta suunta korjaantuu.

Poukkoileva reitti saadaan johtamaan kohti tyydytystä tuottavaa työtä parilla yksinkertaisella keinolla: Tavoite määritellään ensin aivan epämääräisellä tasolla, esimerkiksi ”hyvä homma, jota on kiva tehdä ja josta saa riittävän toimeentulon”. Tavoitteen epämääräisyys voidaan alkuvaiheessa hyväksyä, koska se tarkentuu kokeilujen kautta. Lisäksi kannattaa jokaisen kokeilun jälkeen ”nollata” tilanne ja katsoa saadun kokemuksen täydentämässä valossa miltä ”maisema” nyt näyttää ja missä ollaan. Sitten ollaankin taas valmiina jatkamaan eteenpäin ottamalla seuraava askel ja kokeilu. Näin päästään askel askeleelta lähemmäs maalia, jota myös muutetaan ja kehitetään matkalla kertyvän opin pohjalta.

Nuoren tukeminen edellä kuvatuilla keskusteluilla ei siis ole mitään rakettitiedettä, vaan jokainen vanhempi voi olla siinä halutessaan avuksi. Lisätukea saat

Kerro tilanteesi tästä linkistä, niin suosittelen sopivinta etenemistapaa. Etenemissuositus on maksuton.

Lähteitä:
Ibarra, H. (2003). Working Identity
Järvilehto, L. (2013). Upeaa työtä
Toivonen, V-M & Koivisto M. (2010). ITSEstään