Taivas ja helvetti

Isokokoinen, julman näköinen samurai kohtasi kerran pienen munkin. ”Munkki”, hän karjaisi äänellä, jota oli totuttu tottelemaan, ”kerro minulle taivaasta ja helvetistä.”

Munkki katsoi mahtavaa sotilasta ja vastasi sitten äärimmäistä halveksuntaa äänessään: ”Sinulleko kertoisin taivaasta ja helvetistä. En pystyisi opettamaan sinulle mistään mitään. Olet likainen. Haiset. Miekkasi terä on ruosteessa. Olet kiusaannuttava häpeä koko samuraiden säädylle. Häivy silmistäni. En voi sietää sinua.”

Samurai hirmustui. Hän vapisi ja tuli punaiseksi kasvoiltaan. Sanattomana raivosta hän veti miekkansa esiin, kohotti sen munkin pään päälle ja valmistautui lyömään tämän kuoliaaksi.

”Tuo on helvetti”, sanoi munkki pehmeästi.

Samurain liike pysähtyi. Hän oli tyrmistynyt. Mikä laupeus. Tämä pieni mies oli valmis uhraamaan henkensä näyttääkseen hänelle helvetin. Samurai laski hitaasti miekkansa. Hänen mielensä täyttyi kiitollisuudella, ja äkkiä hän oli täysin rauhallinen.

”Tuo on taivas”, munkki sanoi pehmeästi.

Tällä tarinalla alkaa yksi auttamisen keinoja käsittelevä sivu verkkovalmennuksessamme. Se jatkuu tehtävänä seuraavasti:

Kontekstilla, havainnollistamisella, asioiden yhteydellä todellisuuteen, on voimaa. Mieti ja kirjoita ylös paikkoja, tapahtumia (vaikkapa näyttelyjä ja esityksiä), elokuvia, ihmisiä yms., jotka voisivat tuoda kontekstia, elävöittää ja lisätä lapsesi kiinnostusta ja ymmärrystä opittaviin asioihin.

Kontekstin voima

Valmennuksessa pohditaan vanhemman keinoja auttaa, kun lapsen koulujutut eivät oikein tahdo sujua. Oireiluun usein liittyy koulutehtävien vaikeutuminen, kiinnostuksen hiipuminen, murrosiän alkaminen, kaverit, harrastukset, pelit ja sosiaalinen media.

Kontekstin voima liittyy myös koko valmennukseemme. Konteksti on siinä oma ainutlaatuinen tilanteesi, jonka sinä itse tunnet parhaiten. Siksi valmennus näyttää toimintamahdollisuuksia, kertoo vaikutusmekanismeista ja tarjoaa runsaan keinovalikoiman, josta voit valita sopivat juuri omaan tilanteeseesi tai kehittää niiden avulla vielä sopivammat. Valmennus tukee haluamasi käyttäytymisen muutoksen suunnittelua alkaen omasta itsestäsi. Se myös kertoo keinoista, kuinka suunnitelmasta voi tehdä jatkuvasti pienillä askelilla parantuvan.

Mistä tuosta valmennuksesta sitten saa lisätietoa? No täältä!

Vanhempi, tiesitkö että olet ohjannut ilmiöoppimista?

Oletko tullut ajatelleeksi, että jokainen yli kolmivuotiaan lapsen vanhempi on jo ohjannut ilmiöoppimista? Kyllä, juuri sitä samaa, mistä on viime aikoina puhuttu paljon koulujen uusien opetussuunnitelmien yhteydessä.

Lapsella on kiinnostuksen kohde, hän esittää siitä kysymyksiä ja pyrkii ymmärtämään kyseessä olevaa ilmiötä. ”Kuinka kivet kasvavat?”, ”Miksi ihmisellä on napa?”, ”Miksi äidit nukahtavat aina kesken elokuvan?” Ilmiöoppimisen yksi vahvuus on merkityksellisyyden kokemus, joka syntyy, kun päästään tutkimaan omassa ympäristössä ja elämässä tunnistettavia ilmiöitä.

Meillä vanhemmilla on suuri houkutus täräyttää vaikeaankin kysymykseen jokin nopea ”eroonpääsyvastaus”, tai sitten tunnustaa tietämättömyytemme. Ilmiöoppimisen opetukselliset menetelmät tarjoavat kuitenkin muitakin vaihtoehtoja etenemiseen.

ilmiöoppiminen
Murkkumotivaation avaimet (2016)

Haasteellista kysymystä kannattaa pitää kiinnostuksen osoituksena ilmiöön ja jokaista laajaa kysymystä mahdollisuutena pitkällekin menevään oppimiseen. Jos nopean vastauksen antamisen sijaan ehdimme hetkeksi pistää kännykän syrjään, pysähtyä kysymykseen ja jutella lapsen kanssa, siitä saattaa seurata kaikenlaista hyvää. Hän ehkä oppii uusia käsitteitä ja voi jopa innostua omatoimiseen jatkotiedon hakemiseen. Voi syntyä pieni tutkimusprojekti, jossa hän ryhtyy kokeilemaan omia teorioita käytännössä. Näitä tutkimusprojekteja kannattaa muuten sitten hiukan seurata ja pitää vakuutukset kunnossa 🙂

Jos ja kun toivottavasti rohkaistut kokeilemaan, tässä muutamia vinkkejä etenemiseen:

  • kuuntele lapsen kysymys tarkkaan
  • tarkenna sitä jollakin vastakysymyksellä, mikä auttaa ymmärtämään lapsen ajattelua asiasta (esim. ”mistä sulle tuli tommonen kysymys mieleen?”)
  • pohtikaa yhdessä, mistä kaikista suunnista vastausta voisi lähteä etsimään
  • auta ymmärtämään asiaan liittyviä käsitteitä (jopa meille itsestäänselvät peruskäsitteet saattavat olla lapselle epäselviä, esim. muoto, pinta, muutos tai nopeus)
  • kannusta lasta keksimään erilaisia selityksiä ilmiöille. Älä tyrmää hullujakaan selityksiä, vaan esitä niistä tarkentavia kysymyksiä.
  • anna lapsen edetä omaa vauhtiaan, mutta tue tarvittaessa
  • jos innostusta omatoimiseen etenemiseen ei rupea näkymään, kerro paras mahdollinen oma vastauksesi. Ole samalla ylpeä siitä, että yhteinen juttelunne kuitenkin näytti hänelle erilaisia tapoja pohtia asiaa.
  • kun seuraava sopivan laaja kysymys tulee, kokeile uudelleen

Kun lapsi saa rakentaa osaamista rauhassa aikaisemman osaamisensa varaan, syntyy laajempaa ymmärrystä, ja syntyneen uuden tiedon soveltaminen muihinkin tilanteisiin helpottuu.

”Ilmiömäisenä” vanhempana toimiminen on oikeastaan aika hauskaa ja mielenkiintoista  puuhaa. Aikaa se tietysti vaatii, ja välillä kysymysten tulva tuntuu loputtomalta. Ei kuitenkaan yhtään hassumpi tapa investoida tulevaisuuteen.

Onko lahjakkuus tärkeämpää kuin motivaatio – vai päinvastoin?

Adam Grant kertoo kirjassaan Give and take (2013) tutkimuksesta, johon osallistui maailman parhaita muusikoita, tieteenharjoittajia ja urheilijoita. Haastatellessaan eturivin pianisteja tutkijat huomasivat hämmästyksekseen, että suurimmalla osalla näistä huippumuusikoista oli ollut alkuvaiheessa melko vaatimaton lahjakkuuden taso. He kyllä erottuivat perheessä ja lähinaapurustossa, mutta eivät nousseet esiin paikallisella, alueellisella tai kansallisella tasolla.

Toinen hämmästyksen aihe tutkijoille oli, että näiden huippupianistien ensimmäinen opettaja oli tyypillisesti aivan tavallisen tuntuinen naapuruston musiikinopettaja. Pianistit eivät siis olleet huippulahjakkaita eivätkä päässeet heti huippuopettajien ohjattaviksi, mutta kehittyivät silti ajan kuluessa maailman parhaiksi pianisteiksi. Miksi?

Se, missä nämä pianistit erosivat muista, oli harjoittelun määrä. He olivat motivoituneita harjoittelemaan huomattavasti muita enemmän. Kävi ilmi, että näiden huippujen ensimmäiset opettajat olivat välittäviä, ystävällisiä ja kärsivällisiä ja saivat musiikin tuntumaan mielenkiintoiselta ja hauskalta. Muusikonalut saivat hyvin positiivisia kokemuksia ensimmäisistä tunneistaan, mistä syntyi halu oppia enemmän ja alkukimmoke tiiviiseen harjoitteluun. Oppilaat saivat tutkia erilaisia mahdollisuuksia ja kokea kaikenlaisia musiikillisia aktiviteetteja ennemmin kuin altistua ”oikein tai väärin” tai ”hyvä tai huono” -kommenttien vaikutuksille.

Tämä antaa vahvistusta sille, ettemme me vanhemmat turhaan houkuttele lapsiamme ”löytöretkille” uusiin maailmoihin, vaikkapa museoihin, taidenäyttelyihin, konsertteihin, kylätapahtumiin, elokuviin tai kirjastoihin. Kun annamme heidän kaikessa rauhassa nähdä, tutkia ja kokeilla erilaisia asioita, luomme heille mahdollisuuksia innostua johonkin syvemmin.

Kehittymisessä luontainen lahjakkuus tietysti auttaa, ja harrastuksen tai ammatin vaatimien perusedellytysten tulee täyttyä. Tuon alkutason ei kuitenkaan tarvitse olla kovin korkea edes huipputasolle pyrittäessä. Motivaatio ja innostus rupeavat äkkiä merkitsemään lahjakkuutta enemmän. Ja kun motivaatio syttyy, alkaa näkyä määrätietoisuutta, periksiantamattomuutta ja sisua kohti jotakin pidemmän tähtäimen tavoitetta.

Osaajaksi tulemiseen alalla kuin alalla tarvitaan ripaus lahjakkuutta, mutta ehkä huomattavasti vähemmän, kuin yleisesti kuvittelemme. Innostus ja motivaatio itsensä kehittämiseen harjoittelemalla taitaa sittenkin olla lahjakkuutta tärkeämpi tekijä.


Opi tukemaan motivaatiota

 

Käsitteet hukassa?

Tartuin innolla Anne Lene Johnsenin ja Elin Natåksen paljon mainostettuun kirjaan Ymmärrä matematiikkaa. Halusin selvittää, mikä on se juttu, jolla kirjoittajat auttavat ylittämään matematiikkaan liittyvät vaikeudet. Kantavaa ideaa ei tarvinnut etsiä kauaa: He aloittavat peruskäsitteiden opetuksesta. Näin he varmistavat, että oppilailla on työkaluja ajattelun hallintaan ja informaation lajittelemiseen. Eikä tässä tarkoiteta mitään erityisen matemaattisia käsitteitä, vaan aivan tavallisia, kuten esimerkiksi väri, muoto, koko, paikka, lukumäärä, ääni, pinta, lämpötila, maku, haju, aika, muutos, nopeus tai paino. Toki näiden lisäksi tarvitaan myös monenlaisia opittavaan asiaan liittyviä käsitteitä.

Kaikkihan nyt peruskäsitteet ymmärtävät, tulee ensimmäisenä mieleen. Kirjoittajien kokemuksen mukaan näin ei ole. Se on tyypillinen aikuisen harhakäsitys, joka johtunee siitä, että peruskäsitteet yleensä ovat aikuiselle niin tuttuja ja tiedostamatta käytettyjä työkaluja.

Käsitteet hukassa

”Älä erehdy pitämään itsestään selvänä, että lapsi on oppinut tärkeät käsitteet”, Anne ja Elin varoittavat ja jatkavat: ”Älä aliarvioi perusasioiden opettamisen merkitystä. Aikuisen voi olla vaikeaa huomata, milloin tällaisia peruskäsitteitä on jäänyt oppimatta – milloin ongelmana voi olla eri muotojen tai muiden käsitteiden erottelu. Eikä siinä ole mitään ihmeellistä – emmehän me aikuiset tule edes ajatelleeksi, kuinka me käytämme näitä käsitteitä koko ajan. Emme tiedä, että ne on joskus pitänyt oppia, vaan kuvittelemme tietoisuuden niistä kehittyneen meissä jotenkin itsestään – mikäli ylipäätään tiedostamme koko tietoisuutta.”

Miksi käsitteet sitten ovat niin tärkeitä? Tarvitsemme niitä jatkuvasti informaation tunnistamiseen ja lajitteluun. Käsite on luokiteltu ilmiö ja sanat ovat käsitteiden symboleja. Kaikki jäsentäminen ja oppiminen perustuu käsitteisiin. Käsitteet luovat järjestyksen ja helpottavat muistamista. Jos käsitteissä on aukkoja, on vaikea seurata opetusta. Ei ole työkaluja asettaa informaatiota oikeaan yhteyteen, yhdistää aiemmin opittuun. Käsitteiden avulla pystymme luomaan asioista mielikuvia, jotka auttavat ymmärtämään, mihin näitä asioita on mahdollista käyttää.

Vanhempina voimme tehdä paljon käsitteiden omaksumisen hyväksi. Kielen, ajattelun työkalun, käyttäminen on tärkeää. Käsitteiden käyttö kehittyy aina, kun joutuu pukemaan ymmärrystä sanoiksi. Anne ja Elin antavatkin perheille mm. seuraavia vinkkejä:

  • Koettakaa järjestää yhteisiä aterioita. Istukaa ruokapöydässä pitkään. Jutelkaa asioista kaikessa rauhassa, ihan mistä tahansa. Tehkää myös lasten nukkumaanmenosta yhteinen hetki.
  • Järjestäkää kotiin ruutuvapaita vyöhykkeitä, joko tietyissä huoneissa tai tiettyyn aikaan.
  • Pelatkaa yhdessä kortti- ja lautapelejä.
  • Laittakaa ruokaa tai leipokaa yhdessä. Kokatessa on otollinen hetki puhua litroista, grammoista ja asteista, paikoista uunin sisällä, vuokien halkaisijoista ja ympärysmitoista ja kaikkien näiden sanojen merkityksestä.
  • Lähtekää kävelylle ja keskustelkaa eri kasvien, eläinten ja luonnon muiden ilmiöiden ominaisuuksista. Katsokaa lämpömittarista lämpötila ennen retkeä ja sen jälkeen.

Peruskäsitteiden oppiminen ja vahvistaminen hoituu siis puhumalla ja puhuminen sujuu luontevasti yhdessä asioita tekemällä.

Lähde: Anne Lene Johnsen ja Elin Natås: Ymmärrä matematiikkaa, 23-metodilla menestykseen

Ongelmanratkaisu

Venla löytää itse ratkaisun

Tapahtunut aikaisemmin: Samppa on oivaltanut tunteiden hyväksymisen merkityksen ja pääsee sitä kautta vihdoin riidan jälkeen keskusteluyhteyteen tyttärensä Venlan kanssa. Ensimmäistä kertaa hän myös tietoisesti kokeilee aktiivista kuuntelemista itselleen tyypillisen oman mielipiteensä jyräyttämisen sijasta. Asennoistakin näkee, että nyt on yhteys kunnossa.

Kohtaaminen

Juuri kun keskusteluyhteys oli löytynyt, Venlan kielenkäyttö opettajasta aiheutti Sampalle voimakasta tarvetta lausua muutama melko painava opastus. Hän kuitenkin onnistui juuri ja juuri nielaisemaan tulossa olevan ryöppynsä ja siirtämään tästä puhumisen myöhemmäksi. Se näköjään kannatti…

Oivallus
© Katariina Hirvonen & Lauri Jäntti

Vanhempana olemisessa on upeita hetkiä. Erityisesti, kun oivaltaa siitä jotain uutta.