Onko lahjakkuus tärkeämpää kuin motivaatio – vai päinvastoin?

Adam Grant kertoo kirjassaan Give and take (2013) tutkimuksesta, johon osallistui maailman parhaita muusikoita, tieteenharjoittajia ja urheilijoita. Haastatellessaan eturivin pianisteja tutkijat huomasivat hämmästyksekseen, että suurimmalla osalla näistä huippumuusikoista oli ollut alkuvaiheessa melko vaatimaton lahjakkuuden taso. He kyllä erottuivat perheessä ja lähinaapurustossa, mutta eivät nousseet esiin paikallisella, alueellisella tai kansallisella tasolla.

Toinen hämmästyksen aihe tutkijoille oli, että näiden huippupianistien ensimmäinen opettaja oli tyypillisesti aivan tavallisen tuntuinen naapuruston musiikinopettaja. Pianistit eivät siis olleet huippulahjakkaita eivätkä päässeet heti huippuopettajien ohjattaviksi, mutta kehittyivät silti ajan kuluessa maailman parhaiksi pianisteiksi. Miksi?

Se, missä nämä pianistit erosivat muista, oli harjoittelun määrä. He olivat motivoituneita harjoittelemaan huomattavasti muita enemmän. Kävi ilmi, että näiden huippujen ensimmäiset opettajat olivat välittäviä, ystävällisiä ja kärsivällisiä ja saivat musiikin tuntumaan mielenkiintoiselta ja hauskalta. Muusikonalut saivat hyvin positiivisia kokemuksia ensimmäisistä tunneistaan, mistä syntyi halu oppia enemmän ja alkukimmoke tiiviiseen harjoitteluun. Oppilaat saivat tutkia erilaisia mahdollisuuksia ja kokea kaikenlaisia musiikillisia aktiviteetteja ennemmin kuin altistua ”oikein tai väärin” tai ”hyvä tai huono” -kommenttien vaikutuksille.

Tämä antaa vahvistusta sille, ettemme me vanhemmat turhaan houkuttele lapsiamme ”löytöretkille” uusiin maailmoihin, vaikkapa museoihin, taidenäyttelyihin, konsertteihin, kylätapahtumiin, elokuviin tai kirjastoihin. Kun annamme heidän kaikessa rauhassa nähdä, tutkia ja kokeilla erilaisia asioita, luomme heille mahdollisuuksia innostua johonkin syvemmin.

Kehittymisessä luontainen lahjakkuus tietysti auttaa, ja harrastuksen tai ammatin vaatimien perusedellytysten tulee täyttyä. Tuon alkutason ei kuitenkaan tarvitse olla kovin korkea edes huipputasolle pyrittäessä. Motivaatio ja innostus rupeavat äkkiä merkitsemään lahjakkuutta enemmän. Ja kun motivaatio syttyy, alkaa näkyä määrätietoisuutta, periksiantamattomuutta ja sisua kohti jotakin pidemmän tähtäimen tavoitetta.

Osaajaksi tulemiseen alalla kuin alalla tarvitaan ripaus lahjakkuutta, mutta ehkä huomattavasti vähemmän, kuin yleisesti kuvittelemme. Innostus ja motivaatio itsensä kehittämiseen harjoittelemalla taitaa sittenkin olla lahjakkuutta tärkeämpi tekijä.


Opi tukemaan motivaatiota

 

Käsitteet hukassa?

Tartuin innolla Anne Lene Johnsenin ja Elin Natåksen paljon mainostettuun kirjaan Ymmärrä matematiikkaa. Halusin selvittää, mikä on se juttu, jolla kirjoittajat auttavat ylittämään matematiikkaan liittyvät vaikeudet. Kantavaa ideaa ei tarvinnut etsiä kauaa: He aloittavat peruskäsitteiden opetuksesta. Näin he varmistavat, että oppilailla on työkaluja ajattelun hallintaan ja informaation lajittelemiseen. Eikä tässä tarkoiteta mitään erityisen matemaattisia käsitteitä, vaan aivan tavallisia, kuten esimerkiksi väri, muoto, koko, paikka, lukumäärä, ääni, pinta, lämpötila, maku, haju, aika, muutos, nopeus tai paino. Toki näiden lisäksi tarvitaan myös monenlaisia opittavaan asiaan liittyviä käsitteitä.

Kaikkihan nyt peruskäsitteet ymmärtävät, tulee ensimmäisenä mieleen. Kirjoittajien kokemuksen mukaan näin ei ole. Se on tyypillinen aikuisen harhakäsitys, joka johtunee siitä, että peruskäsitteet yleensä ovat aikuiselle niin tuttuja ja tiedostamatta käytettyjä työkaluja.

Käsitteet hukassa

”Älä erehdy pitämään itsestään selvänä, että lapsi on oppinut tärkeät käsitteet”, Anne ja Elin varoittavat ja jatkavat: ”Älä aliarvioi perusasioiden opettamisen merkitystä. Aikuisen voi olla vaikeaa huomata, milloin tällaisia peruskäsitteitä on jäänyt oppimatta – milloin ongelmana voi olla eri muotojen tai muiden käsitteiden erottelu. Eikä siinä ole mitään ihmeellistä – emmehän me aikuiset tule edes ajatelleeksi, kuinka me käytämme näitä käsitteitä koko ajan. Emme tiedä, että ne on joskus pitänyt oppia, vaan kuvittelemme tietoisuuden niistä kehittyneen meissä jotenkin itsestään – mikäli ylipäätään tiedostamme koko tietoisuutta.”

Miksi käsitteet sitten ovat niin tärkeitä? Tarvitsemme niitä jatkuvasti informaation tunnistamiseen ja lajitteluun. Käsite on luokiteltu ilmiö ja sanat ovat käsitteiden symboleja. Kaikki jäsentäminen ja oppiminen perustuu käsitteisiin. Käsitteet luovat järjestyksen ja helpottavat muistamista. Jos käsitteissä on aukkoja, on vaikea seurata opetusta. Ei ole työkaluja asettaa informaatiota oikeaan yhteyteen, yhdistää aiemmin opittuun. Käsitteiden avulla pystymme luomaan asioista mielikuvia, jotka auttavat ymmärtämään, mihin näitä asioita on mahdollista käyttää.

Vanhempina voimme tehdä paljon käsitteiden omaksumisen hyväksi. Kielen, ajattelun työkalun, käyttäminen on tärkeää. Käsitteiden käyttö kehittyy aina, kun joutuu pukemaan ymmärrystä sanoiksi. Anne ja Elin antavatkin perheille mm. seuraavia vinkkejä:

  • Koettakaa järjestää yhteisiä aterioita. Istukaa ruokapöydässä pitkään. Jutelkaa asioista kaikessa rauhassa, ihan mistä tahansa. Tehkää myös lasten nukkumaanmenosta yhteinen hetki.
  • Järjestäkää kotiin ruutuvapaita vyöhykkeitä, joko tietyissä huoneissa tai tiettyyn aikaan.
  • Pelatkaa yhdessä kortti- ja lautapelejä.
  • Laittakaa ruokaa tai leipokaa yhdessä. Kokatessa on otollinen hetki puhua litroista, grammoista ja asteista, paikoista uunin sisällä, vuokien halkaisijoista ja ympärysmitoista ja kaikkien näiden sanojen merkityksestä.
  • Lähtekää kävelylle ja keskustelkaa eri kasvien, eläinten ja luonnon muiden ilmiöiden ominaisuuksista. Katsokaa lämpömittarista lämpötila ennen retkeä ja sen jälkeen.

Peruskäsitteiden oppiminen ja vahvistaminen hoituu siis puhumalla ja puhuminen sujuu luontevasti yhdessä asioita tekemällä.

Lähde: Anne Lene Johnsen ja Elin Natås: Ymmärrä matematiikkaa, 23-metodilla menestykseen

Ongelmanratkaisu

Venla löytää itse ratkaisun

Tapahtunut aikaisemmin: Samppa on oivaltanut tunteiden hyväksymisen merkityksen ja pääsee sitä kautta vihdoin riidan jälkeen keskusteluyhteyteen tyttärensä Venlan kanssa. Ensimmäistä kertaa hän myös tietoisesti kokeilee aktiivista kuuntelemista itselleen tyypillisen oman mielipiteensä jyräyttämisen sijasta. Asennoistakin näkee, että nyt on yhteys kunnossa.

Kohtaaminen

Juuri kun keskusteluyhteys oli löytynyt, Venlan kielenkäyttö opettajasta aiheutti Sampalle voimakasta tarvetta lausua muutama melko painava opastus. Hän kuitenkin onnistui juuri ja juuri nielaisemaan tulossa olevan ryöppynsä ja siirtämään tästä puhumisen myöhemmäksi. Se näköjään kannatti…

Oivallus
© Katariina Hirvonen & Lauri Jäntti

Vanhempana olemisessa on upeita hetkiä. Erityisesti, kun oivaltaa siitä jotain uutta.

Samppa saa aikaan keskustelun

Sampan pitkäaikaisena haaveena on päästä kohtaamaan Venla kunnolla, juttelemaan asioista ja ymmärtämään tämän tapaa ajatella.

Vahva kontakti

Suuri askel eteenpäin oli, kun hän älysi osoittaa ymmärtävänsä ja hyväksyvänsä Venlan tunteen, vaikka ei erityisemmin tuosta tunteesta pitänytkään.

Tunteen sanoittaminen

Venlan lyhyt vastaus oli parasta, mitä Samppa oli kuullut aikoihin. Tilanne kehittyi hyvään suuntaan.

Kuunteleminen
©
 Katariina Hirvonen & Lauri Jäntti

Samppa onnistui kuin onnistuikin hillitsemään itsensä, eikä ruvennut esittämään omia ideoitaan ratkaisuiksi. Mihinkähän tämä aktiivinen kuunteleminen tuleekaan johtamaan…

jatkuu

Apua vanhemmille

Samppa pulassa


Warning: in_array() expects parameter 2 to be array, null given in /biz/1/educo/html/wp-content/plugins/caldera-forms/classes/forms.php on line 727

Warning: in_array() expects parameter 2 to be array, null given in /biz/1/educo/html/wp-content/plugins/caldera-forms/classes/forms.php on line 727

Samppa on lukenut kaikenlaisia neuvoja hyvästä kohtaamisesta nuorten kanssa. Mutta tilanteet syntyvät niin äkkiarvaamatta, silloin kun niitä osaa vähiten odottaa.

Myrsky uhkaa

Sulkapallokaveri Ripakin auttoi kirjoittamalla Sampan käyttöön ideoita, mitä voisi kokeilla (Murkkumotivaation avaimet). Ongelma vain on, että ne hyvältä tuntuvat ideat eivät tahdo tulla mieleen silloin, kun niitä eniten tarvitsisi. Sampalla menee Venla-murkkunsa kanssa yleensä ihan kohtuullisesti, mutta joskus he törmäävät oikein kunnolla, eivätkä kummankaan sanavalinnat ole silloin ihan onnistuneimmasta päästä…

Riita
© Katariina Hirvonen & Lauri Jäntti

Kurja juttu. Kuinkahan tuosta pääsisi eteenpäin? Mitähän Sampan kannattaisi Venlan isänä tehdä seuraavaksi ja minkälaisia asioita hänen olisi hyvä huomioida? Kerro omat vinkkisi 27.8.2017 mennessä alla olevalla lomakkeella. Palkitsemme mielestämme upeimman vinkin kirjalla Murkkumotivaation avaimet ja kerromme sitten Sampan ja Venlan etenemisestä viikon välein täällä blogissamme ainakin sen verran, että tämän tilanteen ratkaisu rupeaa häämöttämään.

Apua vanhemmille