Venla löytää itse ratkaisun

Tapahtunut aikaisemmin: Samppa on oivaltanut tunteiden hyväksymisen merkityksen ja pääsee sitä kautta vihdoin riidan jälkeen keskusteluyhteyteen tyttärensä Venlan kanssa. Ensimmäistä kertaa hän myös tietoisesti kokeilee aktiivista kuuntelemista itselleen tyypillisen oman mielipiteensä jyräyttämisen sijasta. Asennoistakin näkee, että nyt on yhteys kunnossa.

Kohtaaminen

Juuri kun keskusteluyhteys oli löytynyt, Venlan kielenkäyttö opettajasta aiheutti Sampalle voimakasta tarvetta lausua muutama melko painava opastus. Hän kuitenkin onnistui juuri ja juuri nielaisemaan tulossa olevan ryöppynsä ja siirtämään tästä puhumisen myöhemmäksi. Se näköjään kannatti…

Oivallus
© Katariina Hirvonen & Lauri Jäntti

Vanhempana olemisessa on upeita hetkiä. Erityisesti, kun oivaltaa siitä jotain uutta.

Samppa saa aikaan keskustelun

Sampan pitkäaikaisena haaveena on päästä kohtaamaan Venla kunnolla, juttelemaan asioista ja ymmärtämään tämän tapaa ajatella.

Vahva kontakti

Suuri askel eteenpäin oli, kun hän älysi osoittaa ymmärtävänsä ja hyväksyvänsä Venlan tunteen, vaikka ei erityisemmin tuosta tunteesta pitänytkään.

Tunteen sanoittaminen

Venlan lyhyt vastaus oli parasta, mitä Samppa oli kuullut aikoihin. Tilanne kehittyi hyvään suuntaan.

Kuunteleminen
©
 Katariina Hirvonen & Lauri Jäntti

Samppa onnistui kuin onnistuikin hillitsemään itsensä, eikä ruvennut esittämään omia ideoitaan ratkaisuiksi. Mihinkähän tämä aktiivinen kuunteleminen tuleekaan johtamaan…

jatkuu

Apua vanhemmille

Samppa pulassa

Samppa on lukenut kaikenlaisia neuvoja hyvästä kohtaamisesta nuorten kanssa. Mutta tilanteet syntyvät niin äkkiarvaamatta, silloin kun niitä osaa vähiten odottaa.

Myrsky uhkaa

Sulkapallokaveri Ripakin auttoi kirjoittamalla Sampan käyttöön ideoita, mitä voisi kokeilla (Murkkumotivaation avaimet). Ongelma vain on, että ne hyvältä tuntuvat ideat eivät tahdo tulla mieleen silloin, kun niitä eniten tarvitsisi. Sampalla menee Venla-murkkunsa kanssa yleensä ihan kohtuullisesti, mutta joskus he törmäävät oikein kunnolla, eivätkä kummankaan sanavalinnat ole silloin ihan onnistuneimmasta päästä…

Riita
© Katariina Hirvonen & Lauri Jäntti

Kurja juttu. Kuinkahan tuosta pääsisi eteenpäin? Mitähän Sampan kannattaisi Venlan isänä tehdä seuraavaksi ja minkälaisia asioita hänen olisi hyvä huomioida? Kerro omat vinkkisi 27.8.2017 mennessä alla olevalla lomakkeella. Palkitsemme mielestämme upeimman vinkin kirjalla Murkkumotivaation avaimet ja kerromme sitten Sampan ja Venlan etenemisestä viikon välein täällä blogissamme ainakin sen verran, että tämän tilanteen ratkaisu rupeaa häämöttämään.

Apua vanhemmille

Tatu selvisi ilman rangaistusta

Tästä kaikki alkoi:

Matematiikka tuotti hankaluuksia Tatulle. Ripa-isä tuki häntä varoen kuitenkin tekemästä tehtäviä Tatun puolesta. Tärkeä koe oli tulossa, ja he miettivät yhdessä valmistautumista. Tatu lupasi, että hän tekee jokaisesta tulevan kokeen aihealueesta harjoitustehtäviä. Ripalla oli vuotuinen päämiestapahtuma ja tutustuminen uusien automallien varaosiin ulkomailla juuri ennen koetta. He sopivat ennen matkaa, mitkä tehtävät Tatu tekee minäkin päivänä valmistautuakseen kokeeseen. Matkalta Ripa lähetti pari WhatsApp-viestiä, missä kertoi kuulumisia ja varmisti, että kaikki kotona sujuu hyvin. Tatu vastasi ja vakuutti kaiken olevan kunnossa.

Koetulokset tulivat. Tatu ei ensin kertonut mitään. Ripan kysyttyä asiaa pariin otteeseen Tatu valehteli, etteivät tulokset olleet vielä tulleet. Lopulta hänen oli pakko kertoa, että yksikään lasku ei ollut mennyt oikein. Ripa oli tyrmistynyt, kun katsoi koepaperia. Hän ei voinut käsittää tulosta, koska puolet tehtävistä oli täysin samanlaisia, mitä Tatun tehtäväksi sovitut harjoitustehtävät olivat. Kävi ilmi, ettei Tatu ollut tehnyt kuin yhden sovituista harjoitustehtävistä. Syyksi hän ilmoitti, että oli lätkäharkkojen jälkeen niin väsynyt, ettei jaksanut tehdä niitä.

Mitä tehdä?

Ripalla oli vaikeuksia hillitä itseään. Ensin hän ei ollut uskoa tapahtunutta ollenkaan todeksi. Seuraava hänen mieleensä tullut ajatus oli, että nyt jääkiekon pelaaminen loppuu. Sitten hän mietti muita mahdollisia rangaistuksia. Tuo pitää saada loppumaan, hän ajatteli, valehtelua ja sovitun rikkomista ei voi sallia.

Näin se ratkesi:

Ripa kertoi ensin Tatulle, miltä hänestä tuntui. Hän sanoi tuntevansa itsensä petetyksi ja huijatuksi sekä miettivänsä, kuinka pystyisi luottamaan Tatun sanomisiin ja tekemisiin jatkossa. Tatu keskeytti, että hänellä oli kyllä aikomus kertoa, mutta se oli vain jäänyt. Ripa sanoi odottavansa, että Tatu tekee asiat niin kuin sovitaan. Hän sanoi ymmärtävänsä, että eteen saattaa tulla vaikeuksia ja suoranaisia esteitä, mutta silloin niistä on heti kerrottava, jotta voidaan yhdessä sopia, kuinka toimitaan. Ja olipa asia kuinka hankala tahansa, tulee olla rehellinen.

Tatu kuunteli hiljaa ja katsoi lattiaan. ”Sinulla on kaksi vaihtoehtoa”, Ripa jatkoi, ”joko lopetat jääkiekon siksi aikaa, kunnes saat matikan kuntoon, tai teet suunnitelman, kuinka saat opittua epäselvät asiat matikassa ja sovitettua jatkossa koulunkäynnin ja jääkiekon yhteen.” Tatu ilmoitti, ettei luovu jääkiekosta. Valinta oli siis tehty. ”Kerro minulle suunnitelmasi ennen seuraavia lätkäharkkoja”, sanoi Ripa. ”Mutta nehän alkavat jo kahden tunnin kuluttua”, mutisi Tatu. ”Ehdit hyvin suunnitella asian ennen harkkoja, kun aloitat nyt heti. Tee suunnitelma ja kerro se sitten minulle.”

Tatu vetäytyi huoneeseensa. Puolen tunnin kuluttua hän tuli paperi kädessään takaisin ja ojensi sen Ripalle. Siinä luki: Läksyt joka päivä heti koulun jälkeen. Matikkaa puoli tuntia joka päivä, kunnes epäselvät asiat on hoidettu kuntoon ja uusintakoe tehty. ”Hyvä on, Tatu”, sanoi Ripa, ”noin toimimalla voit sovittaa, ettet toiminut sopimamme mukaisesti. Voimmeko sopia tässä samalla, että jatkossa puolin ja toisin puhumme asiat rehellisesti niin kuin ne ovat?” ”Voidaan”, vastasi Tatu helpottuneen näköisenä.

Ripa seurasi sen verran Tatun toimintaa jatkossa, että näki suunnitelman toteutuvan. ”Jos lipsumista tapahtuu”, hän ajatteli, ”harkat odottavat, kunnes asia on korjattu.” Hän oli huojentunut, mutta aavistuksen huolissaan, mitä kaikkea lasten kanssa vielä tuleekaan vastaan.


Seuraavassa blogissa vielä pohdintaa rankaisemisesta ja arvokkaita näkökulmia, joita tuli esille saamissamme ratkaisuehdotuksissa. Suuri kiitos niistä! Ratkaisuehdotuksia oli vaikea laittaa mihinkään järjestykseen, joten lähetimme lupaamamme kirjan mielestämme eniten tuota Ripan toimintaa muistuttavan ehdotuksen tekijälle. Siitäkin lisää seuraavassa blogissa.

Apua vanhemmille

Anna tehdä itse

Meillä vanhemmilla on taipumus tehdä asioita lastemme puolesta. Lähtiessämme sille tielle opimme hiljalleen tekemään heille kuuluvia asioita yhä paremmin ja tehokkaammin. Ja mitä sujuvammin opimme niitä itse tekemään, sitä harvemmin maltamme katsoa lastemme ponnistelua niiden parissa. ”Annahan tänne, niin minä näytän” saattaa lipsahtaa yhä useammin.

Näin – hyvää tarkoittaen – tulemme tyrkyttäneeksi lapselle itse oppimamme mallin, joka ei ehkä ole hänelle paras mahdollinen ja jonka perusidea saattaa jäädä hänelle hämäräksi. Se ei linkity hänen aikaisempaan osaamiseensa, vaan jää irralliseksi keinoksi, jota hän ehkä osaa käyttää vain täsmälleen samanlaisessa tilanteessa. Saatamme myös  vahvalla puuttumisella tappaa orastamassa olevan sisäisen motivaation kyseessä olevaan asiaan.

Anna tehdä itse
Kuva kirjasta Jäntti & Hirvonen (2017) Murkkumotivaation avaimet

Toinen vaihtoehto on yrittää ymmärtää lapsen tapaa ajatella asiasta. Neuvomisen sijasta voikin kysyä ja kuunnella. Kysymyksillä voi ohjata huomaamaan olennaisia asioita, jotka sitten auttavat lasta itse oivaltamaan vaihtoehtoisia tapoja edetä. Yhdessä voi myös pohtia, mihin suurempaan juttuun käsillä oleva asia liittyy, miksi sen oppiminen voi olla hyödyllistä ja mikä voisi olla juuri sillä hetkellä hänelle itselleen sopiva oppimistavoite siinä.

Ei ihan helppoa, mutta palkitsevaa onnistuessaan. Alkaa näkyä motivaatiota oppimiseen. Lapselle löytyy oma, hänelle sopiva tapa edetä, ja vanhemmat huomaavat yllättäen voivansa vähän höllätä huolehtimisesta.

Kuinka sitten tällaiseksi kuuntelevaksi ja kyseleväksi ihmevanhemmaksi tullaan? Tässä muutama vinkki maaperän muokkaamiseen kysymyksille otolliseksi:

  • erityisesti murrosikäisen lapsen kanssa, juttele hänelle silloin, kun hänellä on siihen halua (ei siis ainoastaan silloin, kun sinä haluat jutella)
  • muistelkaa joskus hienoja hetkiä, joissa lapsesi on erityisesti kunnostautunut. Ne auttavat teitä molempia tulemaan tietoisiksi hänen vahvuuksistaan. Niistä jutteleminen luo myönteistä ilmapiiriä ja madaltaa hänen kynnystään tulla juttelemaan muissakin asioissa.
  • hyväksy tunteet, joita lapsi kertoo tuntevansa. Se avaa reitin eteenpäin, koska silloin hän rupeaa paremmin luottamaan tulevansa ymmärretyksi. Kellään ei ole ”vääriä” tunteita ja saattaa olla äärimmäisen helpottavaa kuulla tunteensa tulevan tunnistetuksi, hyväksytyksi ja saada siihen myötätuntoa.

Kysymyksinä avoimet kysymykset toimivat parhaiten, esimerkiksi:

  • Kertoisitko siitä vähän vielä lisää?
  • Mitä olet jo tehnyt?
  • Missä asioissa olet jo päässyt eteenpäin?
  • Miten ajattelit edetä? Mitä eri reittejä olisi?
  • Mihin isompaan asiaan se liittyy?
  • Mitä kaverit tekisivät samassa tilanteessa?
  • Mitä joku asian osaava sanoisi?
  • Mitä siitä löytyy netistä?
  • Mikä olisi ensimmäinen askel oikeaan suuntaan?

Ehkä jo huomasitkin, kuuntelemisen ja kysymisen voima toimii myös aikuisten kesken. Vaikkapa työkaveria voi auttaa eteenpäin samalla tavalla.

Kannattaisiko kokeilla?