Mitä ajattelet?

Sami sai kokeesta viitosen. Hänen äitinsä uskoo vahvasti, että Sami pystyy kyllä, kun yrittää. Siksi äidin ajatukset ohjautuvat automaattisesti miettimään, kuinka Sami on aikaisemmin onnistunut ja kuinka hän silloin toimi. Jos äidillä olisi uskomus, että Sami ei pärjää koulussa, hänen ajatuksensa ohjautuisivat helposti löytämään aikaisempia epäonnistumisia vahvistamaan alkuperäistä uskomusta. Nämä ovat tilanteita, joista voi helposti käynnistyä joko positiivinen tai negatiivinen kierre. Tietyn suuntainen uskomus ohjaa havaintojamme etsimään lisävahvistusta tälle uskomukselle.

Kirjassa Murkkumotivaation avaimet Ripa toteaa kakkosluvun alussa: ”Mitä ajattelet lapsestasi ja itsestäsi, näkyy käytöksessäsi tavalla, jota on vaikea itse huomata.”

Mieti mitä ajattelet

Ajatuksilla on merkitystä. Ne saavat aikaan erilaisia tunteita ja näkyvät omassa käyttäytymisessämme. Vaikutuksia voi kokeilla tarkkailemalla ajatuksia ja niiden herättämiä tunteita. Jos joku ei oikein tunnu hyvältä, tiedosta, kuinka siitä asiasta ajattelet. Jos pystyt rauhoittumaan hetkeksi, voit pohtia vaihtoehtoisia tapoja ajatella asiasta. Näistä vaihtoehdoista saattaa joku olla aivan yhtä totta kuin alkuperäinen ajatus, mutta ohjaa käyttäytymistäsi rakentavampaan suuntaan.

”Nuoret, kuten lapsetkin, tarvitsevat sitä, että heistä pidetään. Jos nuorista ei pidetä, voidaan unohtaa vaatimukset siitä, että he käyttäytyisivät hyvin. Pitäminen ei vielä riitä, mutta se on ehdoton edellytys nuorten kehitykselle.” (Aalberg & Siimes: Lapsesta aikuiseksi)

Asioilla on useita puolia, ei ole vain yhtä totuutta. Voimme valita, minkälaisia puolia näemme ja antaa sitten niiden heijastua käytökseemme. Saatamme jopa pystyä käynnistämään positiivisia kierteitä uskomalla ensin hyvää ja katsomalla, kuinka havaintomme ohjautuu etsimään tätä uskomusta tukevia asioita. Se ei tarkoita negatiivisten asioiden muuttamista väkisin positiiviseksi, vaan vaihtoehtojen tutkimista ja harmaasävyjen lisäämistä mustavalkoiseen ajatteluun.

Toimintaamme ja ajatteluamme rajoittavia uskomuksia on hyödyllistä oppia tunnistamaan. Rajoittavasta uskomuksesta voi olla kysymys, kun huomaamme käyttävämme vahvaa yleistystä, esimerkiksi ”aina”, ”kaikki” tai ”ei koskaan”. Nuo ilmaisut voisi ottaa käyttöön hälytyskelloiksi, jotka kuullessamme älyämme ottaa käyttöön kyseenalaistuksen pelastustyökaluja, kysymällä esimerkiksi ”ainako”,” ihan kaikkiko”, ”eikö koskaan”. Itse kehitettyjä pakkoja ja kieltoja ”täytyy”, ”pitäisi”, ”en saa” kannattaa myös kyseenalaistaa. ”Miksi täytyy/pitäisi”, ”miksi en saa” tai ”jos se olisi mahdollista, kuinka se olisi”.

Lapsen ja nuoren käyttäytyminen näkyy meille omalla tavallaan. MEIDÄN valintamme on, mitä uskomme ja ajattelemme sen takana olevan. Vaihtoehtoja on enemmän kuin heti tulee mieleen. Ja annetaan mieluummin niiden positiivisempien uskomusten ruveta vahvistamaan itseään unohtamatta sitä, että myös rajoja tarvitaan.

Murkkumotivaation avaimet

Ratkaisuja Tatun sopimusrikkomukseen ja valehteluun

Tatu oli rikkonut sopimuksen isänsä kanssa ja valehdellut jälkiä peittääkseen. Pyysimme ehdottamaan ratkaisuja tilanteeseen (http://www.educons.fi/rangaistus/) ja saimme yhteensä kymmenen vastausta. Suuri kiitos niistä! Ne toivat hienosti esiin lukuisia näkökulmia asiaan. Seuraavassa otteita vastauksista sijoiteltuna erilaisia toimia kuvaavien otsikoiden alle:

  1. Syiden pohdinta – pyrkimys ymmärtää, mitä tapahtui
    ”Oppimisen esteet voivat liittyä opetuksen puutteellisuuteen, ajankäytön hallintaan tai vaikkapa huonosti nukuttuun tai liian lyhyeen uneen.”
    ”Vanhemmilla voi olla työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmia tai he eivät muuten osaa olla tukena.”
    ”Kohtuuttomien rangaistusten pelko saa lapsen herkästi salaamaan tai valehtelemaan. Myös rajojen puuttuminen voi saada aikaan pelkoa.”
    ”Ripa voisi todeta, että Tatua varmaankin pelotti kertoa tapahtuneesta ja samoin isän reaktio valehteluun ja epäonnistumiseen kokeessa. Ehkä Tatu saisi silloin rohkeutta ja tilaa kertoa itse, miten tehtävien tekeminen jäi ja kynnys aloittaa kasvoi ja kasvoi.”
    ”Ehkä Tatun oli tarkoitus tehdä tehtäviä, mutta ne vain siirtyivät kunnes aika loppui.”
  2. Omien tunteiden kuvaaminen
    ”Ripan roolissa kertoisin myös pettyneeni Tatuun, sillä luotin hänen hoitavan tämän asian kunnolla.”
  3. Etenemiskeinon tarjoaminen Tatulle
    ”Sovitaan selkeät tavoitteet ja kannustetaan lasta hyvissä ajoin pyytämään apua, jos tuntuu vaikealta tai tuntuu ettei tavoitteisiin kyetä.”
    ”… saa uuden mahdollisuuden näyttää luotettavuutensa ja tunnollisuutensa seuraavassa kokeessa …”
    ”Kokeen uusiminen on tarpeeksi hyvä rangaistus.”
    ” Tulevaisuudessa sovittuihin asioihin käytettävä aika priorisoidaan niin, että työ tehdään ennen vapaa-ajan harrasteita.”
    ” Tarjoutui auttamaan jatkossakin esim. viikonloppuisin sovittuna aikana. Ja ehdotti keskustelua matematiikan opettajan kanssa. Ehkä he yhdessä löytäisivät hyvän ratkaisun Tatun riittävän hyvien matematiikan taitojen saamiseksi.”
  4. Ehdotusten kysyminen Tatulta itseltään
    ”Jos olisin Ripa, kysyisin Tatulta, miten hän itse menettelisi asiassa, ja selvittäisin, miksei hän voinut olla rehellinen.”
    ”Ripa antaisi Tatun tehtäväksi keksiä harjoitustehtävien kotona tekemisen lisäksi toisen tavan (tapoja) opiskella matematiikkaa.”
    ”Hän kysyi Tatun ajatuksia matematiikan opiskelusta.”
    ” Tatua pyydetään itse keksimään ratkaisu ongelmaan. Ja kun hän itse keksinyt ratkaisun, pyytää vanhempaansa kuuntelemaan ja hyväksyttämään sen ja kenties vanhemmat vielä siinä hienovaraisesti antaa vinkkejä.”Mitä tehdä?
  5. Rankaiseminen, seurauksista kertominen tai niillä uhkaaminen
    ”… aiheesta käydään vakava keskustelu että tällaista ei voi tapahtua enää. Keskustelussa olisi hyvä tuoda ilmi että jatkossa valehtelu ja salailu ovat tekoja joista on seuraukset (esim puhelin pois tai joku muu kiva juttu vähemmälle)”
    ” Näin ei heti tule rangaistusta vaan ensin keskustellaan asiasta ja varoitetaan mitä seuraa jos noin toimii vielä ja kuitenkin samalla antaa nuorelle uuden mahdollisuuden näyttää että häneen voi luottaa ja sovitut pidetään.”
    ” Niin kauan kun aiemmin jo sovitut tehtävät ovat tekemättä, ei harjoituksiin ole menemistä.”
    ” Valehtelusta jokin rangaistus; esim. kännykkä/pelit pois pariksi päiväksi, viikkorahan jäädytys. Ennen seuraavaa koetta harkat väliin koetta edeltävinä päivinä.”
    ” Ripa lausukoon Tatulle, että hakkaa tämän niin että Tatu on tänään musta ja ensi viikolla vähän erivärinen, ellei uusintakokeesta tule kiitettävää.”
  6. Kannustus tai palkkion lupaaminen
    ”… tehdään selväksi että on olemassa erilaisia mahdollisuuksia oppia ja opiskella ja että oppiminen on oikeasti kivaa kun oppimisen esteet saadaan poistettua.”
    ”Onnistuneesta suorituksesta voi sittten palkita vaikka yhteisellä hamppariaterialla tms asialla joka nuorelle mieleen.”
    ”Ripa voisi kannustaa Tatua kertomalla, että matematiikkaa voi kyllä edelleen treenata kotona isän kanssa, ja ettei mitään ole menetetty tulevaisuuden suhteen, yksi koe on kuitenkin yksi koe vain.”
    ”Jotta vaatimukset eivät käy liian ankeiksi, hyvin ja sovitusti tehdystä työstä voidaan antaa myös jotain ylimääräistä positiivista kannustetta esim. vapaa-aikaan tai harrastuksiin liittyen.”
    ” Koetuloksesta jokin porkkana (rahaa, leffaan, peliä katsomaan tms.)”
  7. Seuraaminen
    ”… tällä kertaa kun ei ole työmatkaa, voisi tehtävien tekoa seurata tarkemmin.”
    ”Tekemättä jääneet tehtävät tehdään valvotusti, jotta asia tulisi opeteltua.”
    ” Vanhemmat valvovat, että Tatu toimii tehdyn ratkaisun mukaisesti.”

Hyvitys

Syiden pohtiminen on varmaankin luonnollinen reaktio meille kaikille. Tässä on hyvä muistaa ajattelun ja uskomusten vaikutus havainnointiin. Huomaamme Tatun käyttäytymisessä helpoiten sellaisia asioita, jotka tukevat ennakkokäsityksiämme. Asioiden muut puolet saattavat jäädä kokonaan huomaamatta. Syiden pohtiminen voi myös johtaa meidät eläytymään Tatun tunteisiin ja ymmärtämään niitä. Jos tämä välittyy Tatulle edes pyrkimyksenä ymmärtää ja hyväksyä hänen tunteensa, se voi lisätä hänen rohkeuttaan kertoa itse, mitä tapahtui, kuten eräässä ratkaisuehdotuksessa todettiin.

Ripan omien tunteiden kuvaaminen sisältyi vain yhteen ratkaisuehdotukseen. Tapahtunut tarjoaa mahdollisuuden kuvata Tatun käyttäytymisen vaikutusta toiseen ihmiseen, isään. Se tilaisuus kannattaa hyödyntää. Vanhempi on lapselle tärkeä ihminen, vaikka murrosikäinen usein varookin kaikin tavoin tuon tärkeyden näyttämistä.

Etenemistavoista puhuessaan Ripan kannattaa kertoa selvästi omat odotuksensa. Samalla hän voi avata omaa ajatteluaan oikeasta ja väärästä. Tatun ideoita kannattaa hyödyntää ja tarjota hänelle vähintään kaksi vaihtoehtoa, mistä valita. Vaikka mikään vaihtoehto ei olisi Tatulle kovin mieluinen, vähiten ikävän vaihtoehdon valinta on hänen valintansa ja sitouttaa häntä toimimaan valinnan mukaisesti.

Rankaisemiseen ja palkitsemiseen sisältyy yleensä ehto: Jos teet niin kuin minä sanon, vältät rangaistuksen tai saat palkkion. Hankalana puolena näissä on, että ne eivät juurikaan motivoi muuhun kuin rangaistuksen välttämiseen tai palkkion ansaitsemiseen. Motivaatiota itse asiaan, matematiikan opiskeluun, niillä on vaikea saada aikaan.

Valehtelun osalta on keskustelu ja omien arvojen avaaminen Tatulle todennäköisesti rangaistusta tehokkaampi keino saada asia kuntoon. Tatu, kuten eräässä vastauksessa todettiin, todennäköisesti tietää tehneensä väärin. Silloin kannattaa kertoa keinoja, joilla teon voi hyvittää. Se voi johtaa neuvotteluun, missä vielä tarkennetaan hyvitystapa. Siinä Ripa voi ottaa huomioon sellaiset Tatun tarpeet, joita ei ensin tullut ajatelleeksi. Yksipuolinen rangaistusten tai palkkioiden määrääminen harvoin johtaa hyvään tulokseen. Vaikka vanhemman tuleekin asettaa rajat, joista ei neuvotella, se ei tarkoita, ettei olisi runsaasti myös neuvoteltavissa olevia asioita. Aktiivinen päätöksentekoon osallistuminen edistää myös lasten moraalista pohdiskelua.

Lopuksi on vielä syytä todeta, että kaikki tapaukset, tilanteet ja ihmiset ovat erilaisia. Kaikkeen sopivia patenttiratkaisuja ei ole olemassa. Erilaisia vaikutusmekanismeja voi kuitenkin oppia ymmärtämään ja löytämään sitä kautta parhaita ratkaisuja juuri omaan tilanteeseen.

Apua vanhemmille

Näinhän se on …

Oletamme päivittäin monia asioita sen kummemmin niitä miettimättä. Jotkut näistä oletuksistamme tai uskomuksistamme varmaan kestävät kriittistäkin tarkastelua, mutta kuinkahan moni niistä on syntynyt hyvin hataralta pohjalta? Ja kuinkahan moni aiheuttaa enemmän haittaa kuin hyötyä, oli se sitten totta tai ei?

Lapsetkin saattavat huomaamatta omaksua uskomuksiamme. Hankalaa on, ettemme useinkaan itse tunnista niitä, emmekä huomaa, millaista mallia annamme. Onneksi, ainakin toisinaan, havahdumme Ripan tavoin huomaamaan ajattelumme rajoittuneisuutta:

Ennakkokäsitys Uskomukset Uskomukset
© Katariina Hirvonen & Lauri Jäntti & Educons Oy

Kuinka sitten voimme vaikuttaa siihen, etteivät lapsemme omaksuisi rajoittavia uskomuksia meiltä tai muualta oman kehittymisensä esteeksi? Tässä viisi vinkkiä:

  • tunnustamme itsellemme, että uskomuksemme saattavat viedä meitä joskus pahasti harhaan
  • emme kiirehdi vastaamaan lasten kysymyksiin heti omasta näkökulmastamme, vaan kuuntelemme ensin lapsen pohdintaa asiasta
  • autamme näkemään vaihtoehtoja
  • rohkaisemme etsimään vastauksia useammasta lähteestä
  • viemme lapsia tilanteisiin, joissa he näkevät itsensä uudessa valossa ja pääsevät laajentamaan ajattelua omasta itsestään

Juice laulaa:
”Mihin kaikkeen ihminen pystyykään,
luo maailman ihan vain mielellään.

Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa?”

Me voimme luoda oppimiselle otollisen maailman. Ja teemme sen mielellämme.

Näinhän se on … vai onko?

Lisänäkökulmaa asiaan: Murkkumotivaation avaimet

Mitä ajattelet lapsestasi?

1960-luvulla erään kalifornialaisen luokan oppilaille tehtiin älykkyystesti, jonka tuloksia ei kerrottu heidän opettajilleen. Opettajille sen sijaan kerrottiin, että 20% kaikista oppilaista oli huipputyyppejä, jotka selviytyisivät lukuvuodesta huomattavasti kanssaoppilaitaan paremmin. Opettajille annettiin joukko nimiä, joiden sanottiin olevan näitä huipputyyppejä, mutta jotka oli valittu täysin satunnaisesti, eikä valinnalla ollut mitään tekemistä älykkyystestin tuloksien kanssa. Kun lukukauden lopussa tutkittiin tuloksia, huomattiin, että tämä satunnaisesti valittu ryhmä oli kehittynyt selvästi muita paremmin.

Ajattelumme ohjaa käyttäytymistämme tiedostamattomalla tavalla ja siksi ei ole lainkaan sama, kuinka ajattelemme lähellämme olevista ihmisistä. Ajattelumme pohjaa uskomuksiin, joita pidämme tosina. Harvemmin tulemme ajatelleeksi, että voisimme löytää vaihtoehtoisia uskomuksia, jotka ovat aivan yhtä totta kuin alkuperäisetkin, mutta jotka ohjaisivat käyttäytymistämme hyödyllisemmällä tavalla. Sofi oli juuri testaamassa tätä ideaa, kun Ripa sattui tulemaan sisään:

Ajatuksen voima

Mitä he kokeilivat, oli hyvin yksinkertainen ja nopea harjoitus:

Ajattelu vaikuttaa käyttäytymiseen

Sekä Sofi että Ripa ymmärsivät nopeasti, että ideana on etsiä sellaisia vaihtoehtoja, joihin voi itse uskoa ja joihin ehkä löytyy jotain todisteitakin, kun vähän etsii. Vaihtoehtoja löytyy aina, kun vain muistamme niitä arjen paineissakin välillä kaivella.

Jos ei löydy, ota ihmeessä yhteyttä.

Kuinka välttää tiedostamattomuuden ansa?

Kaksi nuorta kalaa sattuu uiskennellessaan kohtaamaan vastakkaiseen suuntaan uivan vanhemman kalan, joka nyökkää ja sanoo: ”Huomenta, pojat, miltäs vesi tuntuu?” Nuoret kalat uivat taas vähän aikaa, kunnes toinen katsahtaa toista ja sanoo: ”Mitäs hemmettiä se sellainen vesi oikein on?”

Näin David Foster Wallace lähti liikkeelle puheessaan collegesta valmistuville opiskelijoille vuonna 2005. Koulun pitäisi opettaa ihminen ajattelemaan. ”Mikäli täydellinen vapaus ajattelun kohteista tuntuu teistä niin itsestään selvältä, ettei siitä puhumiseen kannata edes tuhlata aikaa, pyydän teitä ajattelemaan kaloja ja vettä ja unohtamaan hetkeksi sen, mitä ajattelette itsestäänselvyyksien arvosta”, jatkoi Wallace.

rajaus

Puheen ydin oli ylimielisyydessä, sokeassa varmuudessa ja ahdasmielisyydessä, joka vangitsee meidät niin perinpohjaisesti, ettemme edes tajua olevamme ”vankilassa”. Joudumme tiedostamattomuuden ansaan. Näemme asioita päivä päivältä kapeammin, emmekä huomaa sitä itse. Erityisen salakavalaa on, että uskomuksemme ohjaavat havaintojamme etsimään lisävahvistusta juuri näille uskomuksille.

Mitä sitten voimme tehdä?

Ajattelemaan oppiminen tarkoittaa Wallacen mukaan, että opimme säätelemään, miten ja mitä ajattelemme. Opimme valitsemaan, mihin kaikkeen kohdistamme huomiomme ja kuinka muodostamme kokemuksistamme merkityksiä. Jos emme osaa tai halua tehdä näitä valintoja, meitä viedään kuin pässiä narussa.

Voisimmekohan alkajaisiksi hyväksyä, että kaikilla asioilla on useita puolia? Se hurjan ohituksen tehnyt eteemme kiilannut maasturi saattaa olla viemässä katolta pudonnutta pientä poikaa sairaalaan. Hymytön asiakaspalvelija saattaa miettiä, kuinka hänen dementoitunut äitinsä selviää seuraavasta yöstä. He eivät siis välttämättä tähtää meidän elämämme hankaloittamiseen, vaan yrittävät itse selviytyä. Tilanne muuttuu, kun näkökulma vaihtuu. Oma valintamme on, kuinka haluamme ajatella ja antaa sen sitten heijastua käytökseemme.

Voimme tutkia, millaisia uskomuksia löydämme omasta ajattelustamme. Osa niistä on todennäköisesti voimauttavia tyyliin ”kaikilta ihmisiltä voi oppia jotakin”. Osa saattaa olla rajoittavia, esimerkiksi ”taidenäyttelyssä ei voi olla hauskaa”. Rajoittavia uskomuksia löytää ehkä helpoiten kiinnittämällä huomiota ilmaisuihin ”aina”, ”kaikki”, ”ei koskaan”, ”täytyy”, ”pitäisi” ja ”en saa”. Kun löytää tällaisen rajoittavan ajatuksen, sen voi vaihtaa johonkin kokonaan toisenlaiseen (kukapa ajattelemista voisi estää). Sitten voi tunnustella, olisiko mitenkään mahdollista ajatella enemmänkin näin, ja jos olisi, kuinka se vaikuttaisi omaan elämään.

Omiin läheisiin liittyviin rajoittaviin uskomuksiin voi kokeilla vaikkapa seuraavia vaihtoehtoja:

  • muistan helposti hyviä asioita hänestä
  • hän saa minut kasvamaan ihmisenä monella tavalla
  • hänellä on jokin positiivinen tarkoitus, jonka vielä saan selville

Yleensä kannattaa kokeilla useita vaihtoehtoja. Kokeilut kannustavat myös etsimään lisätietoa kyseisestä asiasta ja laajentavat näkökulmia silläkin tavoin. Lopulta voi valita, mihin ”totuuteen” haluaa mieluiten uskoa ja antaa sen heijastua käyttäytymiseen.

”On käsittämättömän vaikeaa elää tietoisena, aikuisena, päivästä päivään”, sanoi Wallace puheensa lopuksi. ”Ja se taas muistuttaa meitä jälleen yhdestä suuresta itsestäänselvyydestä: teidän koulutuksenne todellakin on koko elämän mittainen asia, ja se alkaa nyt. Toivotan teille paljon enemmän kuin onnea.”

Lähteitä:

Wallace, D. F. (2012). Hauskaa, mutta ei koskaan enää. Esseitä ja argumentteja.
Educons (2015). AKKU-verkkomateriaali vanhemmille