Miksi verkkovalmennus?

Tästä se alkoi. Reilut kuusi vuotta sitten tein ensimmäisen vanhemmille suunnatun videon silloisella kännykälläni iPhone 4:llä. En enää muista kuinka monta ottoa tein, mutta uuvuttuani tekemiseen lopputulos näytti tällaiselta:

Se muuten, mitä opettajista tuossa lopussa mainitsen – kuudenkin vuoden jälkeen olen täysin samaa mieltä.

Erilaista itse tehtyä materiaalia on tuon videon jälkeen kertynyt paljon. Lyhyitä some-viestejä, kirjoja, sarjakuvastrippejä, videoita ja esityskalvoja. Alan kirjallisuuttakin on tullut hankittua melkoinen pino, jopa luettukin niistä suurin osa. Olen myös kohdannut satoja, ehkä tuhansia vanhempia, eniten koulujen vanhempainilloissa.

Kaiken tuon pohjalta on jo pidemmän aikaa tuntunut, että koululaisten vanhempien pitäisi saada tukea nykyistä helpommin. He elävät kiireistä elämänvaihetta ja siksi tukea saisi olla saatavissa ajasta ja paikasta riippumatta. Sen pitäisi lisäksi olla henkilökohtaista, sillä lapset, aikuiset, perheet ja tilanteet ovat kaikki erilaisia. Yleiset ohjeet harvoin sopivat juuri omaan tilanteeseen. Tärkeää on myös muistaa, ettei kukaan ulkopuolinen voi ymmärtää tilannetta sillä syvyydellä, mitä vanhemmat itse. Siksi ratkaisun avaimet ovat eniten vanhemmilla itsellään.

Pidän ajatuksesta, että tuo ulkopuolinen – valmentaja – ikäänkuin valaisee taskulampulla sellaisiin suuntiin, missä niitä avaimenreikiä saattaisi olla. Tarinat, kuten tuossa videossa, ovat yksi valaisun kohde. Ne sisältävät tunteita ja viestivät arvoista, mikä innostaa pohtimaan juuri siihen tilanteeseen liittyviä vaikutusmekanismeja. Nämä yleensä automaattisesti peilautuvat omaan tilanteeseen. Muita valaisun kohteita ovat vaikutusmekanismeja selittävät teoriat. Ne ovat yllättävän usein tyyppiä ”kuinka en tullut tuota aikaisemmin ajatelleeksi”, eli tuntuvat itsestäänselviltä, kun ne on ensin jotain kautta hoksannut. Toisinaan ne ovat ristiriidassa oman ajattelun kanssa, mikä saa aikaan hyödyllistä pohdintaa.

Viime keväänä lähdimme kokeilemaan näiden ajatusten toteuttamista normaalia henkilökohtaisemmalla verkkovalmennuksella. Palaute oli rohkaisevaa. Eräs osallistuja mm. totesi: ”Kun osallistuu tähän, pakottaa itsensä pysähtymään asian äärelle, miettimään ja pohtimaan, pusertamaan itsestään vastauksia kysymyksiin. Tätä ei tulisi ihan itsekseen tehtyä kovin tehokkaasti, vaikka esim. perehtyisikin alan kirjallisuuteen tms. (mitä en ole tehnyt).”

Kesällä Porstua, sosiaalialan yrittäjien yhteisö, tuli mukaan vahvistamaan suunnittelua. Se toi tekemiseen todella vankkaa neuropsykiatrista, erityiseen tukeen liittyvää asiantuntemusta. Juuri nyt olemme yhdessä viimeistelemässä uudistettua koululaisten vanhempien verkkovalmennusta. Se lähtee entistäkin enemmän osallistujan omasta tilanteesta. Valmennusympäristö on viimeistä silausta vaille valmis ja oman valmennuksen pääsee aloittamaan jo elokuun puolella.

Ja vielä ne tärkeimmät syyt, miksi olemme verkkovalmennuksestamme niin innoissamme:

Kuka tahansa vanhempi

  • pääsee nopeasti liikkeelle, ehkä jo saman päivän aikana
  • pääsee heti purkamaan omaa tilannettaan
  • saa juuri omaan tilanteeseen liittyvää helppolukuista aineistoa, tehtäviä ja kysymyksiä
  • voi edetä juuri itselleen sopivina aikoina missä vain, mistä verkkoyhteys löytyy
  • pystyy miettimään vastauksia kysymyksiin ja tehtäviin kaikessa rauhassa
  • voi kysyä juuri silloin, kun kysymys sattuu juolahtamaan mieleen
  • löytää kaiken aineiston yhdestä paikasta ja voi lukea sitä helposti tietokoneella, tabletilla tai kännykällä

Tervetuloa valmennukseen! Esitteen siitä löydät tästä. Valmennukset alkavat 28.8.2019

Anna tehdä itse

Meillä vanhemmilla on taipumus tehdä asioita lastemme puolesta. Lähtiessämme sille tielle opimme hiljalleen tekemään heille kuuluvia asioita yhä paremmin ja tehokkaammin. Ja mitä sujuvammin opimme niitä itse tekemään, sitä harvemmin maltamme katsoa lastemme ponnistelua niiden parissa. ”Annahan tänne, niin minä näytän” saattaa lipsahtaa yhä useammin.

Näin – hyvää tarkoittaen – tulemme tyrkyttäneeksi lapselle itse oppimamme mallin, joka ei ehkä ole hänelle paras mahdollinen ja jonka perusidea saattaa jäädä hänelle hämäräksi. Se ei linkity hänen aikaisempaan osaamiseensa, vaan jää irralliseksi keinoksi, jota hän ehkä osaa käyttää vain täsmälleen samanlaisessa tilanteessa. Saatamme myös  vahvalla puuttumisella tappaa orastamassa olevan sisäisen motivaation kyseessä olevaan asiaan.

Anna tehdä itse
Kuva kirjasta Jäntti & Hirvonen (2017) Murkkumotivaation avaimet

Toinen vaihtoehto on yrittää ymmärtää lapsen tapaa ajatella asiasta. Neuvomisen sijasta voikin kysyä ja kuunnella. Kysymyksillä voi ohjata huomaamaan olennaisia asioita, jotka sitten auttavat lasta itse oivaltamaan vaihtoehtoisia tapoja edetä. Yhdessä voi myös pohtia, mihin suurempaan juttuun käsillä oleva asia liittyy, miksi sen oppiminen voi olla hyödyllistä ja mikä voisi olla juuri sillä hetkellä hänelle itselleen sopiva oppimistavoite siinä.

Ei ihan helppoa, mutta palkitsevaa onnistuessaan. Alkaa näkyä motivaatiota oppimiseen. Lapselle löytyy oma, hänelle sopiva tapa edetä, ja vanhemmat huomaavat yllättäen voivansa vähän höllätä huolehtimisesta.

Kuinka sitten tällaiseksi kuuntelevaksi ja kyseleväksi ihmevanhemmaksi tullaan? Tässä muutama vinkki maaperän muokkaamiseen kysymyksille otolliseksi:

  • erityisesti murrosikäisen lapsen kanssa, juttele hänelle silloin, kun hänellä on siihen halua (ei siis ainoastaan silloin, kun sinä haluat jutella)
  • muistelkaa joskus hienoja hetkiä, joissa lapsesi on erityisesti kunnostautunut. Ne auttavat teitä molempia tulemaan tietoisiksi hänen vahvuuksistaan. Niistä jutteleminen luo myönteistä ilmapiiriä ja madaltaa hänen kynnystään tulla juttelemaan muissakin asioissa.
  • hyväksy tunteet, joita lapsi kertoo tuntevansa. Se avaa reitin eteenpäin, koska silloin hän rupeaa paremmin luottamaan tulevansa ymmärretyksi. Kellään ei ole ”vääriä” tunteita ja saattaa olla äärimmäisen helpottavaa kuulla tunteensa tulevan tunnistetuksi, hyväksytyksi ja saada siihen myötätuntoa.

Kysymyksinä avoimet kysymykset toimivat parhaiten, esimerkiksi:

  • Kertoisitko siitä vähän vielä lisää?
  • Mitä olet jo tehnyt?
  • Missä asioissa olet jo päässyt eteenpäin?
  • Miten ajattelit edetä? Mitä eri reittejä olisi?
  • Mihin isompaan asiaan se liittyy?
  • Mitä kaverit tekisivät samassa tilanteessa?
  • Mitä joku asian osaava sanoisi?
  • Mitä siitä löytyy netistä?
  • Mikä olisi ensimmäinen askel oikeaan suuntaan?

Ehkä jo huomasitkin, kuuntelemisen ja kysymisen voima toimii myös aikuisten kesken. Vaikkapa työkaveria voi auttaa eteenpäin samalla tavalla.

Kannattaisiko kokeilla?

Minä itse!

Muistatko vielä ne kerrat, kun kiukustuneena tiuskaisit äidillesi tai isällesi nuo kaksi sanaa? Sydänjuuria myöten loukattuna potkaisit juuri puetut kengät toiselle puolelle eteistä, riisuit vielä sukatkin jalasta ja heitit ne perään. Kuulit ehkä vierestäsi syvän huokauksen ja näit kelloa katsovan aikuisen. Osasit jo pukea, mutta vanhempiesi mielestä se kesti ikuisuuden.

Entä nyt aikuisena, kun kukaan ei ole enää yrittämässä pukea sinua? Muistatko vielä, miltä se tuntui?

Me aikuiset emme taida muistaa päätellen siitä, kuinka paljon asioita teemme lastemme puolesta. Kouluikäisten lasten kohdalla näkyy myös halu saada lapsi tekemään asioita samalla tavalla kuin me itse olemme tottuneet tekemään.

Tällöin unohtuu ainakin kolme asiaa:

  • ympäristö ei ole enää ollenkaan samanlainen kuin omassa lapsuudessamme
  • lapsen asiantuntemus jää kokonaan hyödyntämättä
  • lapsen oma-aloitteisuus ja motivaatio voivat tyystin lopahtaa

Mikä sitten neuvoksi?

Lapsilla, jopa murrosikäisillä, on todistettavasti havaittu älyllistä toimintaa. Mitäpä jos neuvomisen ja puolesta tekemisen sijaan rupeaisimmekin kysymään heiltä enemmän, kuinka he asian näkevät ja kuinka sen tekisivät. Ei se tarkoita vanhemman vastuusta eikä rajoista luopumista, vaan asiaa lähellä olevien aivojen käynnistämistä ja ottamista mukaan pohdintaan.

lapsen kuunteleminen

Aikuiset, jotka tekevät näin, kertovat usein hämmästyttävistä oivalluksista, mitä ovat saaneet. Uusia näkökulmia ja tapoja ajatella asioista on löytynyt tai vähintäänkin on opittu ymmärtämään lapsen tapaa ajatella. Kysymyksillä on sitten tarkennettu asiaa ja saatu lapsi näkemään oman ajattelunsa vahvuuksia ja heikkouksia.

Keinoista päästä tällaiseen valmentavaan kasvatusotteeseen kertoo uutuuskirjamme Murkkumotivaation avaimet. Siinä havainnollistetaan erilaisia arkisia perheen tilanteita sarjakuvan avulla ja kerrotaan ratkaisuista, joihin nämä vanhemmat päätyvät. Mukana olevista harjoituksista saa vinkkejä, kuinka voi itse vanhempana kehittyä lasten oma-aloitteisuuden ja oppimismotivaation tukemisessa.

Tilaamalla kirjan ennakkoon helpotat viimeistelytyömme rahoitusta ja säästät itse postitusmaksun. Annat myös meille tärkeää henkistä tukea, että pääsemme maaliin.

Murkkumotivaation avaimet -lisätietoa ja ennakkotilaaminen tästä

Anna siis lapsen (ja meidänkin) tehdä itse! Se on yksi kirjassa esitellyistä motivaation avaimista.

Näin autat suunnan löytämisessä

Epäröikö aikuistumassa oleva lapsesi tekemiään opiskeluvalintoja tai ylipäätänsä opiskelun mielekkyyttä? Epäröinti on ymmärrettävää, sillä valinnanmahdollisuudet ovat lisääntyneet huimasti ja päätöksenteko käy työstä. Päätöksen jälkeenkin saattaa helposti jäädä miettimään, oliko ratkaisu paras mahdollinen ja olisiko sittenkin kannattanut valita toisin.

Epävarmuus valinnoista

Vanhempana voit helpottaa hänen tuskaansa kertomalla, ettei ole olemassa yhtä oikeaa ihanneuraa, vaan useita sopivia. Ja ehkä kannattaisi myös muistuttaa, ettei työn sopivuutta itselle voi varmasti tietää etukäteen kokeilematta edes jotakin osa-aluetta siitä ensin. ”So what” hän saattaa puuskahtaa kyllästyneenä, mutta mitäpä, jos jatkaisit hänen olonsa helpottamista vaikkapa seuraavalla tavalla:

Hyvä aloitus on jossain sopivassa välissä herätellä keskustelua, minkälaisista tekemisistä hän pitää tekemisen itsensä vuoksi. Vauhtia keskusteluun voi ottaa vaikkapa tähänastisesta opiskelusta, harrastuksista ja tehdyistä töistä.

  • Minkälaiset tekemiset niissä ovat tuntuneet itselle sopivilta?
  • Minkälaisessa ympäristössä ja minkälaisten ihmisten kanssa on ollut hauska tehdä hommia?
  • Mikä on innostanut, potkaissut liikkeelle?
  • Missä hän tuntee olevansa hyvä?
  • Minkälaisista asioista muut ovat kehuneet häntä?

Varmaan itsekin pystyt muistuttamaan häntä monenlaisista tilanteista, jotka auttavat näkemään hänen vahvuuksiaan ja myös tuomaan hänelle lisävoimaa pohdiskeluun.

Kun nuori paremmin hahmottaa itselleen tärkeitä ja merkityksellisiä asioita, on helpompi pohtia erilaisia mahdollisia tulevaisuuskuvia. Seuraavaksi voisivat keskusteluhetkenne keskittyä miettimään ympäristön tarpeita. Vaikka olisi kuinka hyvä jossakin asiassa, toimeentulo voi olla vaikeaa, ellei kyseiselle osaamiselle ole riittävästi kysyntää. Siksi esimerkiksi seuraavien kysymysten pohtiminen auttaa eteenpäin:

  • Mitä omiin kiinnostusalueiseen liittyvää apua voisi tarjota naapureille? Entä lähiseudun yrityksille?
  • Missä olisi eniten kysyntää omiin kiinnostusalueisiin liittyville palveluille?
  • Mitä kaikkea ihmiset ja organisaatiot ylipäätänsä tarvitsevat nyt ja lähitulevaisuudessa?

Netistä, sanomalehdistä, radio- ja tv-ohjelmista saatte ideoita tähän keskusteluun.

Edellä mainittujen keskusteluhetkien jälkeen voisitte ideoida töitä, jotka saattaisivat olla jollakin tavalla houkuttelevia. Huomaa, ettei niiden tarvitse olla mitään perinteisiä ammatteja, vaan itse ideoidut tavat hankkia elantoa ovat myös mahdollisia. Kun listalla on kymmenkunta ehdokasta, ne voi laittaa kiinnostuksen mukaiseen järjestykseen ja ruveta vaikka yhdessä ideoimaan, kuinka lähteä selvittämään niiden soveltuvuutta tarkemmin.

  • Missä kiinnostavaa työtä voisi kokeilla?
  • Voisiko jotain ammattilaista seurata hänen työskennellessään ja haastatella häntä?
  • Löytyisikö asiaan liittyviä videoita tai kirjoituksia?
  • Missä kaikkialla olisi mahdollista oppia työhön liittyviä asioita?

Tämän jälkeen voit antaa arvokasta apua auttamalla häntä syntyneiden ideoiden kokeilemisessa ja testaamisessa. Yksi mahdollisuus on kannustaa tekemään pieninä rinnakkaisprojekteina sellaisia tehtäviä, joiden kautta hän saa tuntemuksia ideoiduista töistä. Projektit voivat olla vaikka valokuvausta opiskelun ohella tai urheiluvalmennusta biologian opintojen lomassa. Ilman suuria sitoumuksia testataan erilaisia mahdollisuuksia ja tunnustellaan oikeita suuntia. Reitti poukkoilee, koska välillä tehdään vääriä valintoja, mutta uusien reitinvalintojen kautta suunta korjaantuu.

Poukkoileva reitti saadaan johtamaan kohti tyydytystä tuottavaa työtä parilla yksinkertaisella keinolla: Tavoite määritellään ensin aivan epämääräisellä tasolla, esimerkiksi ”hyvä homma, jota on kiva tehdä ja josta saa riittävän toimeentulon”. Tavoitteen epämääräisyys voidaan alkuvaiheessa hyväksyä, koska se tarkentuu kokeilujen kautta. Lisäksi kannattaa jokaisen kokeilun jälkeen ”nollata” tilanne ja katsoa saadun kokemuksen täydentämässä valossa miltä ”maisema” nyt näyttää ja missä ollaan. Sitten ollaankin taas valmiina jatkamaan eteenpäin ottamalla seuraava askel ja kokeilu. Näin päästään askel askeleelta lähemmäs maalia, jota myös muutetaan ja kehitetään matkalla kertyvän opin pohjalta.

Nuoren tukeminen edellä kuvatuilla keskusteluilla ei siis ole mitään rakettitiedettä, vaan jokainen vanhempi voi olla siinä halutessaan avuksi. Lisätukea saat

Kerro tilanteesi tästä linkistä, niin suosittelen sopivinta etenemistapaa. Etenemissuositus on maksuton.

Lähteitä:
Ibarra, H. (2003). Working Identity
Järvilehto, L. (2013). Upeaa työtä
Toivonen, V-M & Koivisto M. (2010). ITSEstään