Auta lasta pärjäämään!

Koska olet viimeksi iloinnut siitä, että olet onnistunut antamaan lapsellesi jonkin uuden, hänen oppimistaan tukevan näkökulman? Koit tukevasi hänen omaa ajatteluaan ja ymmärrystä oppimisen tavoitteista. Et lisännyt stressiä, vaan autoit häntä pärjäämään.

Valmennuskysymyksiä

Tilanteet lasten ja nuorten kanssa ovat hyvin erilaisia. Joillakin koulu sujuu mukavasti. Joillakin taas kiinnostus koulujuttuihin on hiipunut, tai ne syystä tai toisesta tuntuvat liian rankoilta. Moni lapsi stressaa omista tai muiden asettamista tavoitteista. Jotkut ovat ymmällään, kun eivät täysin ymmärrä opetettavia asioita, vaikka kiinnostusta olisi. Toisilla harrastukset tahtovat viedä kaiken ajan myös koulutehtäviltä. Jotkut ovat koukuttuneet peleihin.

Kaikissa tilanteissa meidän vanhempien olisi hyvä pystyä kohtaamaan lapsemme rakentavalla tavalla – kuuntelemaan, kysymään, ymmärtämään ja kannustamaan. Heikolla hetkellä voi auttaa lasta muistelemaan aikaisempia onnistumisia, erityisesti sellaisia, missä yrittäminen toi viimein toivotun tuloksen. Näkökulmien vaihtaminen saattaa myös tuottaa innostavia oivalluksia. Tämä koskee myös omaa ajatteluamme. Omat ajatusmallimme ovat usein suurin este kohtaamisten onnistumiselle.

Kerro vaikutuksista muihin

Vaatimukset hyvälle vanhemmuudelle tuntuvat välillä kohtuuttomilta. Meidän tulisi pystyä asettamaan rajoja ja toisaalta osata olla liikaa puuttumatta lapsen tekemisiin. Emme saisi tehdä liikaa asioita lapsen puolesta, vaan auttaa häntä selviytymään niistä itse. Meidän pitäisi myös osata tehdä päätöksiä ja pystyä kohtaamaan niistä seuraavat tunteet ja reaktiot.

Ei ihan helppoa.

Olemme muutaman vuoden ajan kehittäneet apua tähän. Koulujen vanhempainiltojen luennot ovat olleet yksi keino. Vuonna 2016 ilmestyi Murkkumotivaation avaimet -sarjakuvitettu kirja vanhemmille. Vuonna 2018 keväällä ilmestyi pienempi lehdykkä ”Kumman ongelma” ja tänä keväänä ”Lykkäämisestä tekemiseen”. Näissä kaikissa olemme kertoneet vinkkejä hyvään kohtaamiseen sekä lapsen omatoimisuuden ja oppimismotivaation kasvattamiseen.

Tänä keväänä tarjoamme lisäksi mahdollisuuden käydä läpi perusteellisesti ja systemaattisesti omaa tilannettasi. Olemme syventäneet sarjakuvissa esitettyjä ideoita, täydentäneet niitä ja lisänneet lukijan haastamista omaan pohdintaan vaihtoehdoista ja kannustusta niiden kokeiluun. Painetun kirjan sijasta tarjoamme ne verkossa, jolloin pystymme myös kommentoimaan tehtyjä pohdintoja tai kokeilujen tuloksia ja tarjoamaan lisänäkökulmia niihin. Voit tarkistuslistan tapaan käydä läpi materiaalia ja pohtia omaa tilannettasi sekä siihen parhaiten sopivia ratkaisuja. Voit siis käydä läpi oman ”työkaluvarastosi”, teroittaa tylsyneet työkalut ja täydentää huomaamasi puutteet.

Kannustaminen

Eteneminen on mahdollista pienin askelin, jolloin pääset hektisessäkin arjessa osa kerrallaan eteenpäin ja huomaat saavasi lisää voimaa ja itseluottamusta. Voit myös valita, haluatko tai kuinka paljon haluat valmennusta etenemisesi tueksi.

Mitä jos kokeilisit verkkomateriaalin ensimmäistä osiota! Saat tutustumistunnuksen  ilmaiseksi tästä:

Tutustumistunnuksen pyytäminen

Tutustumistunnuksia on rajoitettu määrä ja jaamme niitä 31.5.2019 asti pyytämisjärjestyksessä.

Taivas ja helvetti

Isokokoinen, julman näköinen samurai kohtasi kerran pienen munkin. ”Munkki”, hän karjaisi äänellä, jota oli totuttu tottelemaan, ”kerro minulle taivaasta ja helvetistä.”

Munkki katsoi mahtavaa sotilasta ja vastasi sitten äärimmäistä halveksuntaa äänessään: ”Sinulleko kertoisin taivaasta ja helvetistä. En pystyisi opettamaan sinulle mistään mitään. Olet likainen. Haiset. Miekkasi terä on ruosteessa. Olet kiusaannuttava häpeä koko samuraiden säädylle. Häivy silmistäni. En voi sietää sinua.”

Samurai hirmustui. Hän vapisi ja tuli punaiseksi kasvoiltaan. Sanattomana raivosta hän veti miekkansa esiin, kohotti sen munkin pään päälle ja valmistautui lyömään tämän kuoliaaksi.

”Tuo on helvetti”, sanoi munkki pehmeästi.

Samurain liike pysähtyi. Hän oli tyrmistynyt. Mikä laupeus. Tämä pieni mies oli valmis uhraamaan henkensä näyttääkseen hänelle helvetin. Samurai laski hitaasti miekkansa. Hänen mielensä täyttyi kiitollisuudella, ja äkkiä hän oli täysin rauhallinen.

”Tuo on taivas”, munkki sanoi pehmeästi.

Tällä tarinalla alkaa yksi auttamisen keinoja käsittelevä sivu verkkomateriaalissamme Auttamisen keinoja vanhemmille. Se jatkuu tehtävänä seuraavasti:

Kontekstilla, havainnollistamisella, asioiden yhteydellä todellisuuteen, on voimaa. Mieti ja kirjoita ylös paikkoja, tapahtumia (vaikkapa näyttelyjä ja esityksiä), elokuvia, ihmisiä yms., jotka voisivat tuoda kontekstia, elävöittää ja lisätä lapsesi kiinnostusta ja ymmärrystä opittaviin asioihin.

Kontekstin voima

Materiaalissa pohditaan vanhemman keinoja auttaa, kun lapsen koulujutut eivät oikein tahdo sujua. Oireiluun usein liittyy koulutehtävien vaikeutuminen, kiinnostuksen hiipuminen, murrosiän alkaminen, kaverit, harrastukset, pelit ja sosiaalinen media.

Kontekstin voima liittyy myös koko verkkomateriaalin toteutukseen. Konteksti on siinä oma ainutlaatuinen tilanteesi, jonka sinä itse tunnet parhaiten. Siksi materiaali kertoo toimintamahdollisuuksista ja vaikutusmekanismeista sekä tarjoaa runsaan keinovalikoiman, josta voit valita sopivat juuri omaan tilanteeseesi tai kehittää niiden avulla vielä sopivammat. Materiaali tukee haluamasi käyttäytymisen muutoksen suunnittelua alkaen omasta itsestäsi. Se myös kertoo keinoista, kuinka suunnitelmasta voi tehdä jatkuvasti pienillä askelilla parantuvan.

Mistä tuosta verkkomateriaalista sitten saa lisätietoa? No täältä!

Onko lahjakkuus tärkeämpää kuin motivaatio – vai päinvastoin?

Adam Grant kertoo kirjassaan Give and take (2013) tutkimuksesta, johon osallistui maailman parhaita muusikoita, tieteenharjoittajia ja urheilijoita. Haastatellessaan eturivin pianisteja tutkijat huomasivat hämmästyksekseen, että suurimmalla osalla näistä huippumuusikoista oli ollut alkuvaiheessa melko vaatimaton lahjakkuuden taso. He kyllä erottuivat perheessä ja lähinaapurustossa, mutta eivät nousseet esiin paikallisella, alueellisella tai kansallisella tasolla.

Toinen hämmästyksen aihe tutkijoille oli, että näiden huippupianistien ensimmäinen opettaja oli tyypillisesti aivan tavallisen tuntuinen naapuruston musiikinopettaja. Pianistit eivät siis olleet huippulahjakkaita eivätkä päässeet heti huippuopettajien ohjattaviksi, mutta kehittyivät silti ajan kuluessa maailman parhaiksi pianisteiksi. Miksi?

Se, missä nämä pianistit erosivat muista, oli harjoittelun määrä. He olivat motivoituneita harjoittelemaan huomattavasti muita enemmän. Kävi ilmi, että näiden huippujen ensimmäiset opettajat olivat välittäviä, ystävällisiä ja kärsivällisiä ja saivat musiikin tuntumaan mielenkiintoiselta ja hauskalta. Muusikonalut saivat hyvin positiivisia kokemuksia ensimmäisistä tunneistaan, mistä syntyi halu oppia enemmän ja alkukimmoke tiiviiseen harjoitteluun. Oppilaat saivat tutkia erilaisia mahdollisuuksia ja kokea kaikenlaisia musiikillisia aktiviteetteja ennemmin kuin altistua ”oikein tai väärin” tai ”hyvä tai huono” -kommenttien vaikutuksille.

Tämä antaa vahvistusta sille, ettemme me vanhemmat turhaan houkuttele lapsiamme ”löytöretkille” uusiin maailmoihin, vaikkapa museoihin, taidenäyttelyihin, konsertteihin, kylätapahtumiin, elokuviin tai kirjastoihin. Kun annamme heidän kaikessa rauhassa nähdä, tutkia ja kokeilla erilaisia asioita, luomme heille mahdollisuuksia innostua johonkin syvemmin.

Kehittymisessä luontainen lahjakkuus tietysti auttaa, ja harrastuksen tai ammatin vaatimien perusedellytysten tulee täyttyä. Tuon alkutason ei kuitenkaan tarvitse olla kovin korkea edes huipputasolle pyrittäessä. Motivaatio ja innostus rupeavat äkkiä merkitsemään lahjakkuutta enemmän. Ja kun motivaatio syttyy, alkaa näkyä määrätietoisuutta, periksiantamattomuutta ja sisua kohti jotakin pidemmän tähtäimen tavoitetta.

Osaajaksi tulemiseen alalla kuin alalla tarvitaan ripaus lahjakkuutta, mutta ehkä huomattavasti vähemmän, kuin yleisesti kuvittelemme. Innostus ja motivaatio itsensä kehittämiseen harjoittelemalla taitaa sittenkin olla lahjakkuutta tärkeämpi tekijä.


Opi tukemaan motivaatiota

 

Itsesäätelyn tärkeä taito

Lapsuudessa osoitettu itsesäätelyn taito näyttää ennustavan jopa älykkyysosamäärää paremmin tulevaa opiskelumenestystä (Baumeister & Tierney, 2011). Itsesäätelyn taitoa voi kuvata myös itsehillinnällä ja tahdonvoimalla: se auttaa suuntaamaan omaa toimintaa ennalta ajateltujen tavoitteiden mukaisesti huolimatta erilaisista ympärillä olevista houkutuksista. Se auttaa kestämään kipua, painetta ja pettymyksiä, hillitsemään suuttumusta ja käsittelemään hankalia tunteita. Hyödyllinen taito siis jokaiselle ihmiselle.

Joskus lapset hämmästyttävät meidät vanhemmat, kun saavat rauhassa pohtia järkevää tapaa toimia:

Itsesäätely
(Kirjasta Jäntti & Hirvonen (2016) Murkkumotivaation avaimet)

Mutta mistä Tatu (kuvassa) on tuon kyvyn saanut? Mitä hänelle on tapahtunut ja mitä on tehtävissä, jos tuollaista kykyä ei lainkaan rupea näkymään? Kuinka voimme vanhempina parhaiten tukea itsesäätelykyvyn kehittymistä?

Mennään hetkeksi varhaisempaan lapsuuteen, jossa vanhemmat tyypillisesti ohjaavat lasta huomattavasti vahvemmin kuin esimerkiksi murrosiässä. Keijo Tahkokallio sanoo kirjassaan Uskalla olla lapsellesi aikuinen: ”Kun opetamme lasta odottamaan vuoroaan, siirtämään saatavilla olevaa mielihyvää tuonnemmaksi, korjaamaan jälkensä, menemään ajoissa nukkumaan, hillitsemään suuttumustaan ja monia muita samankaltaisia asioita, lapsi joutuu konkreettisesti tekemisiin stressireaktionsa kanssa. Opettamisen onnistuminen edellyttää tukea aikuiselta, joka osaa epäröimättä asettaa nämä reunaehdot ja kannustaa lasta sietämään tehtävien nostattamat tunteet. Välttämätön edellytys tälle on, että aikuinen itse kestää lapsen tunteet ja myös syytökset, joita hän saa kuulla.” Aikuisen käyttäytyminen aiheuttaa lapselle erilaisia tunteita ja sopeuttaa häntä sillä tavoin ympäristöön ja siinä vallitsevaan kulttuuriin. Jos yritämme toimia aina lapsen tahdon mukaisesti, hänen sosiaaliset taitonsa eivät kehity. Tarvitaan myös sopivassa määrin sopeutumisesta aiheutuvaa stressiä, jotta itsesäätelyn kehittymisessä päästään alkuun.

Entä kouluiässä, kuinka itsesäätelyn taidon kehittymisen voisi silloin parhaiten varmistaa? Lotta Uusitalo-Malmivaara ja Kaisa Vuorinen toteavat kirjassaan Huomaa hyvä!, että itsesäätely on enemmän kuin tottelevaisuus tai sääntöjen noudattaminen. He sanovat: ”Itsesäätely määrää oppijan kyvyn asettaa tavoitteita, arvioida omaa suoriutumistaan tehtävistä ja valita eri oppimistilanteisiin sopivia oppimisen strategioita.” Itsesäätelyn avulla voi myös ohjata mitä tekee, mitä sanoja suusta tulee ja miten toimii tunnekuohuissa. He antavat mm. seuraavia vinkkejä itsesäätelyn parantamiseen:

  • pysähtykää miettimään tunteita ja harjoitelkaa nimeämään niitä
  • huolehtikaa, että opiskeluun ja kotitehtävien tekoon tarkoitettu tila on vapaa tekijöistä, jotka kaappaavat huomion (vrt. Tatu kuvassa)
  • katsokaa, että taukoja on sopivasti, eikä lapsella ole nälkä tai jano
  • harjoitelkaa tekniikoita, joilla voi rauhoittaa ja tyynnyttää itseään ja saada siten voimaa
  • jutelkaa välillä itsesäätelyn kokemuksista

Varttuneemmat kouluikäiset ja aikuiset voivat saada hyviä vinkkejä Frank Martelan kirjasta Tahdonvoiman käyttöohje. Siinä esitettyjen 17 kysymyksen avulla pystyy löytämään työkaluja erilaisiin tahdonvoiman haasteisiin. Yksi suosikeistani on ”Valitse taistelusi”. Siinä Martela kehottaa valitsemaan ne päätökset ja kieltäymykset, jotka ovat oikeasti merkittäviä. Hän muistuttaa, että tahdonvoiman ”lihas” kasvaa harjoitellessa, mutta rasittuu käytössä. Sitä pitää siis harjoittaa, mutta varoa kuormittamasta liikaa. Parasta tietysti olisi, jos tavoitteista pystyisi tekemään niin kiinnostavia, ettei niihin tahdonvoimaa erityisemmin tarvitsisi käyttää. Siksi kaikki keinot motivaation kehittymiseen ja tukemiseen ovat hyödyllisiä.

Epäilemättä geenitkin vaikuttavat itsesäätelytaitojen kehittymiseen. Siitä huolimatta voimme onneksi auttaa ja tukea paljon. Mitä aikaisemmin tämän tuen huomaamme aloittaa, sitä nopeammin kehittymistä tapahtuu, joskin aivojen luonnolliset kehittymisen vaiheet asettavat omat rajoituksensa. Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä ruveta parantamaan kykyä itsesäätelyyn.

Lisää aiheesta:

Baumeister, R.F. & Tierney, J. (2011). Tahdonvoima.
Martela, F. (2013). Tahdonvoiman käyttöohje.
Tahkokallio, K. (2018). Uskalla olla lapsellesi aikuinen.
Uusitalo-Malmivaara, L. & Vuorinen, K. (2016). Huomaa hyvä!

Opi tukemaan opiskelumotivaatiota

Mitä ajattelet?

Sami sai kokeesta viitosen. Hänen äitinsä uskoo vahvasti, että Sami pystyy kyllä, kun yrittää. Siksi äidin ajatukset ohjautuvat automaattisesti miettimään, kuinka Sami on aikaisemmin onnistunut ja kuinka hän silloin toimi. Jos äidillä olisi uskomus, että Sami ei pärjää koulussa, hänen ajatuksensa ohjautuisivat helposti löytämään aikaisempia epäonnistumisia vahvistamaan alkuperäistä uskomusta. Nämä ovat tilanteita, joista voi helposti käynnistyä joko positiivinen tai negatiivinen kierre. Tietyn suuntainen uskomus ohjaa havaintojamme etsimään lisävahvistusta tälle uskomukselle.

Kirjassa Murkkumotivaation avaimet Ripa toteaa kakkosluvun alussa: ”Mitä ajattelet lapsestasi ja itsestäsi, näkyy käytöksessäsi tavalla, jota on vaikea itse huomata.”

Mieti mitä ajattelet

Ajatuksilla on merkitystä. Ne saavat aikaan erilaisia tunteita ja näkyvät omassa käyttäytymisessämme. Vaikutuksia voi kokeilla tarkkailemalla ajatuksia ja niiden herättämiä tunteita. Jos joku ei oikein tunnu hyvältä, tiedosta, kuinka siitä asiasta ajattelet. Jos pystyt rauhoittumaan hetkeksi, voit pohtia vaihtoehtoisia tapoja ajatella asiasta. Näistä vaihtoehdoista saattaa joku olla aivan yhtä totta kuin alkuperäinen ajatus, mutta ohjaa käyttäytymistäsi rakentavampaan suuntaan.

”Nuoret, kuten lapsetkin, tarvitsevat sitä, että heistä pidetään. Jos nuorista ei pidetä, voidaan unohtaa vaatimukset siitä, että he käyttäytyisivät hyvin. Pitäminen ei vielä riitä, mutta se on ehdoton edellytys nuorten kehitykselle.” (Aalberg & Siimes: Lapsesta aikuiseksi)

Asioilla on useita puolia, ei ole vain yhtä totuutta. Voimme valita, minkälaisia puolia näemme ja antaa sitten niiden heijastua käytökseemme. Saatamme jopa pystyä käynnistämään positiivisia kierteitä uskomalla ensin hyvää ja katsomalla, kuinka havaintomme ohjautuu etsimään tätä uskomusta tukevia asioita. Se ei tarkoita negatiivisten asioiden muuttamista väkisin positiiviseksi, vaan vaihtoehtojen tutkimista ja harmaasävyjen lisäämistä mustavalkoiseen ajatteluun.

Toimintaamme ja ajatteluamme rajoittavia uskomuksia on hyödyllistä oppia tunnistamaan. Rajoittavasta uskomuksesta voi olla kysymys, kun huomaamme käyttävämme vahvaa yleistystä, esimerkiksi ”aina”, ”kaikki” tai ”ei koskaan”. Nuo ilmaisut voisi ottaa käyttöön hälytyskelloiksi, jotka kuullessamme älyämme ottaa käyttöön kyseenalaistuksen pelastustyökaluja, kysymällä esimerkiksi ”ainako”,” ihan kaikkiko”, ”eikö koskaan”. Itse kehitettyjä pakkoja ja kieltoja ”täytyy”, ”pitäisi”, ”en saa” kannattaa myös kyseenalaistaa. ”Miksi täytyy/pitäisi”, ”miksi en saa” tai ”jos se olisi mahdollista, kuinka se olisi”.

Lapsen ja nuoren käyttäytyminen näkyy meille omalla tavallaan. MEIDÄN valintamme on, mitä uskomme ja ajattelemme sen takana olevan. Vaihtoehtoja on enemmän kuin heti tulee mieleen. Ja annetaan mieluummin niiden positiivisempien uskomusten ruveta vahvistamaan itseään unohtamatta sitä, että myös rajoja tarvitaan.

Murkkumotivaation avaimet